Noki ja Kola tassuttelivat rentoina (jos Kolasta kyseistä adjektiivia voi koskaan käyttää..;) lääkäriasemalla. Nokia ei edelliskerran rauhoituskeikka näyttänyt painavan yhtään ja Kolakaan ei ottanut käytännössä lainkaan "kierroksia" sille tutusta odotushuoneesta. Vuoro tulikin oikeastaan heti - tosin sitä ennen Noki olisi ehdottomasti halunnut tervehtiä odotushuoneessa valjaissa ollutta kissaa ja Kola kiroili hiljaa ällöttävälle katille.
Noki nostettiin pöydälle ja siltä lähtivät tikit, vaikka ukkeli itse olikin sitä mieltä, että tikit voisi ihan hyvin jättää ottamatta pois. Pienen hali-/painiotetuokion jälkeen tikit tippuivat kuonolta.
Mutta tuloksia oli ihan turha vielä tiedustella. Ne eivät ole vielä tulleet. :( Voi pettymyksen määrää ja laatua. Lääkäri lupasi soitella heti, kun tulokset vihdoin saapuvat.
Kolan vuoro tuli ja nostin senkin pöydälle. Kerroin, että tämä on sellainen pieni myrskypilvi ja vastaukseksi sain kysymyksen, että "saako sen naamaan koskea?" No saahan sen naamaan koskea. Lääkärissä käsittely ei aiheuta Kolassa mitään muuta reaktiota kuin jättimäisen laajat pupillit, sillä Kolaa ei ällötä sen oman naaman korkeudelta tuleva käsittely. Sitä ei ällötä, mutta joka tapauksessa on se on täysin lähtövalmiina, jos tarve tulee. Eli se näyttää rennolta, mutta silmät paljastavat totuuden.
Kola seisoi "rentona" suolapatsaana ja leikki leikkiä "jos en katso tuota ihmistä, sitä ei ole olemassakaan", toisin sanoen Kola ei reagoinut millään tavalla hampaiden ja korvien katsomiseen, vatsan käsittelyyn tai hännän alle kurkkaamiseen. Myöskään rokotus ei saanut ukkelia edes räpäyttämään silmiään.
Lopulta oltiin valmiita.
Kotiin viemisenä sain ohjeen siirtyä lääkitsemään Nokia puolikkaalla Prednison5mg -kortisonitabletilla aamuisin. Annos siis puolitettiin jättämällä illan puolikas pois.
Katsotaan, mihin se johtaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti