maanantai 10. joulukuuta 2007

terapeutti Kola Perronen

Oma elämä (lähinnä työ) stressaa välillä sitä vertaa paljon, että päätä huimaa. Viime kevät ennen Kolan tuloa oli melkoista haipakkaa, enkä toivoisi moista enää kokevani. Niinpä on hienoa huomata, että Kola on tehokas terapeutti. Ulkoillessa eivät työasiat tule yleensä tasan kertaakaan mieleen. Aivot lepäävät.

Tänään ulkoiltiin oikein antaumuksella. Ilmeisesti jopa niin paljon, että Kola rupesi olemaan aivan totaalisen poikki ja nälkäinen. Ensin puolisentoista tuntia metsässä juoksemassa ja äsken melkein kaksi tuntia koirapuistossa Jade-perroa moikkaamassa. Ja vasta ihan viimeisillä metreillä ennen kotia tulivat työasiat mieleen. Eli neljä tuntia vapaata töistä. Se on enemmän kuin terapeuttista.

---------

Äsken tapahtunutta:

Kola alkoi lenkiltä kotiutuessa nilkuttaa. Näytti siltä, että se varoi etujalkaansa. Väärin. Kola varoikin monta viikkoa sitten telomaansa takajalkaa. Haava oli kyllä parantunut hienosti, mutta haavan sisään oli jäänyt kivi. Kivi oli ihan anturan värinen, joten en ollut tajunnut sen olevan kivi vaan luulin ulospäin näkyvää osaa anturanmuruksi. Nyt ryhdyin tutkimaan tarkemmin ja pinsettien avulla sain haavasta ulos nuppineulan nupin kokoisen murun. Ei ihme, että pisti nilkuttamaan. Toivottavasti haava nyt paranee - lopullisesti.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Auts, varmaan sellainen hiekanmurunen on sattunut. Onneksi sait sen taiteiltua haavasta pois. Kyllä nuo koirulit on mahtavia terapeutteja, kun niiden kanssa touhutessa unohdaa kaikki työ- tai opiskeluasiat. Täällä on siis Mokka-Auroran emäntä July - löysin tämän blogin vesikoirafoorumin kautta.