Taas kerran päästiin harjoittelemaan vieraan ihmisen kohtamista metsälenkillä. Tallustelin niin ajatuksissani, että herpaannuin hetkeksi enkä tarkkaillut ympäristöni niin valppaana kuin yleensä, kun Kola on vapaana. Niinpä hämmästyin, kun nostin katseeni varpaista ja edessäni seisoi muutaman metrin päässä Kola häntä sen näköisenä pystyssä, että jossain on jotain ja muutaman metrin päässä Kolasta lähestyi nainen.
"Kola. Odota." Ihan hiljaisella äänellä.
Korvien liikahduksesta näki, että Kola oli rekisteröinyt puheeni. Kävelin Kolan luo, otin sen hihnaan ja ohitimme naisen. Kaikki tämä tapahtui ihan hiljaisuudessa. Jee!
En vielä saa Kolaa luopumaan tilanteesta niin paljon, että se kääntäisi vieraalle selän tai edes irrottaisi katseensa tulijasta, mutta se selvästi kuulee mitä sille sanon ja ehkä jopa kuuntelee mitä sanon. Tietysti tässä on se huono puoli, että jos lähestyjä tulee niin nopeasti luokse, etten ehdi ottaa Kolaa kiinni, on vaara että Kola nostaa metelin. Mutta aivan selkeää edistymistä tässä on joka tapauksessa tapahtunut. Monen monta ihmistä ja koiraa on saanut tulla jo vastaan ja jäänyt haukkumatta.
Nyt vain sitten eletään sormet ja varpaat ristissä ja toivotaan, ettei tälläisiä juosten liian lähelle tulevia ihmisiä edes ilmaannu lähipiiriin ennen kuin Kolan luottamus siihen, että minä huolehdin vieraista vaikka se kääntäisi selkänsä, on syntynyt ja vahvistunut. Kävelijöitä saa luvan tulla tasaisen tappavaa vauhtia vaikka joka päivä - ne kun ovat hyviä harjoituskappaleita.
"Kola. Odota." Ihan hiljaisella äänellä.
Korvien liikahduksesta näki, että Kola oli rekisteröinyt puheeni. Kävelin Kolan luo, otin sen hihnaan ja ohitimme naisen. Kaikki tämä tapahtui ihan hiljaisuudessa. Jee!
En vielä saa Kolaa luopumaan tilanteesta niin paljon, että se kääntäisi vieraalle selän tai edes irrottaisi katseensa tulijasta, mutta se selvästi kuulee mitä sille sanon ja ehkä jopa kuuntelee mitä sanon. Tietysti tässä on se huono puoli, että jos lähestyjä tulee niin nopeasti luokse, etten ehdi ottaa Kolaa kiinni, on vaara että Kola nostaa metelin. Mutta aivan selkeää edistymistä tässä on joka tapauksessa tapahtunut. Monen monta ihmistä ja koiraa on saanut tulla jo vastaan ja jäänyt haukkumatta.
Nyt vain sitten eletään sormet ja varpaat ristissä ja toivotaan, ettei tälläisiä juosten liian lähelle tulevia ihmisiä edes ilmaannu lähipiiriin ennen kuin Kolan luottamus siihen, että minä huolehdin vieraista vaikka se kääntäisi selkänsä, on syntynyt ja vahvistunut. Kävelijöitä saa luvan tulla tasaisen tappavaa vauhtia vaikka joka päivä - ne kun ovat hyviä harjoituskappaleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti