sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Kola-parka SAI-RAS-TAA

..häntä hellikäämme.

Kola onnistui saamaan vesikoiralenkillä eilen vatsaansa mojovan hiertymän. Ja nyt herra Kolasta on kuoriutunut herra "minä-sairastan-ja-olen-todella-surkea-ärri-murri-kyynel". Kola siirtyy perässäni paikasta toiseen murtuneen näköisenä, laahaa häntäänsä ja askelet ovat ponnettomia. Vatsaa pitäisi tietenkin koko ajan lupsutella eikä hiertymä näin pääsisi koskaan paranemaan. Kun kiellän Kolaa nuolemasta hiertymää, Kola kyllä lopettaa heti, mutta sen katse näyttää siltä kuin läimisin sitä nyrkillä naamaan.

Noki ei tietenkään saa herra "säälipisteitä-tänne-ja-heti":n luokse tulla mielellään ollenkaan. Ei etenkään silloin, kun säälipisteiden keräily on käynnissä. Eli sillon, kun Kola on kainalossani rapsuteltavana. Pihalla hiertymä sitä vastoin unohtui kokonaan ja pojat vetivät lähikoulun hiekkakentällä riehuhepulia ihan yhdessä. Kola vaan ei näytä ymmärtävän, että miksi Nokin riehuhepuli on niin kuin hidastetusta filmistä. Eihän se pysy ollenkaan riehuhepulissa mukana! Niinpä hepuli meni nopeasti ohi, kun Noki ei pysynyt kannoilla. Mutta joka tapauksessa tämä oli ensimmäinen kerta, kun Noki irtosi minusta kauas Kolan luo kahdestaan hepuloimaan! :)

Toivottavasti hiertymä paranee mahdollisimman pian ja Kola voi lopettaa tuon erittäin miehisen teatraalisen sairastamisensa.

Ei kommentteja: