keskiviikko 14. lokakuuta 2009

rakkaalla lapsella on monta nimeä

Kolasta on kahdessa ja puolessa vuodessa muotoutunut Pomppu. Tai lyhyemmin Pomp/Pomps. Myös Pomppikseksi tuota tulee kutsuttua. Nimi muotoutui reittiä Kola -> Pola -> Pomppu.

Noki sitä vastoin vielä hakee omaa nimeään. NokiPoki oli varmaan yksi ensimmäisistä muunnelmista. Vähitellen todella kummallisiakin variaatioita on ollut käytössä. Pikkuhiljaa nimet alkavat olla suloista sekasotkua, kun Nokista tulee PikPakPuk ja Kolasta PokPok. Välillä Noki on PokPok ja Kola on Poki. Huh.

PikPakPuk näyttäisi kuitenkin tällä hetkellä olevan suosituin ja Noki totteleekin sitä nimeä oikein mainiosti. :D Myös muunnelmat PokPok, PikPik ja PakPak toimivat.

Ja mistä ihmeestä tämä täydellisen outo lempinimi tulee? No tietenkin siitä, että huusin aluksi Nokiiii! Sitten rupesin huutamaan NokNokNokNok! On yllättävän vaikeaa huutaa nopeasti NokNokNok, joten rupesin huutamaan PokPokPok, joka on paljon helpompi huutaa. Ja siitähän se sitten muotoutui PikPakPukiksi ihan käden käänteessä.

Tärkeintä lienee, että Noki selvästi kuitenkin tunnistaa oman nimensä erilaisilla äänensävyillä lausuttuna. Lempinimet sitä vastoin voivat olla ihan mitä tahansa, sillä Noki tunnistaa mainiosti myös äänensävyn, joka merkkaa sitä, että tarjolla on silittelyä, hellittelyä tai leikkimistä. Kimeä PIKPAKPUK saa pienen kaljatynnyrini laukkaamaan häntä vispaten luokse. Ja mikä sen suloisempaa.. :D

Ei kommentteja: