Vietettiin vuodenvaihde Kuhmoisissa mökkeillen. Piskit viihtyivät hyvin ja tuli todistetuksi se, ettei Nokissa - eikä sen puoleen Kolassakaan - ole mitään viitteitä paukkuarkuuden suuntaan. Äijät eivät reagoineet mitenkään paukkuihin. En toki ottanut koiria varta vasten kovia ääniä säikähtämään ulos pahimpaan paukutteluaikaan, vaan pojat odottivat sisätiloissa ne muutamat minuutit, kun keskellä-ei-mitäänkin heräsi vuodenvaihteeseen paukahduksin.
Aamuhämärissä mentiin kirpeässä pakkassäässä pihalle nuuskimaan uuden vuoden tuoksuja. Tuntui melkein siltä, että korvat olisivat menneet rikki. Oli niin täydellisen hiljaista, että sitä on vaikeaa edes ymmärtää. Ei pienintäkään ääntä. Siinä me seisoimme hämärässä poikien kanssa ja ihmettelimme elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti