Kola hierojalla

Sipooseen saapuessamme Kola loikkasi autosta ulos ja paineli portille häntä vispaten. Se pyrki väkisin sisälle suljetusta portista ja kiire oli kova. En tiedä, oliko Kolalla oikeasti kiire hierottavaksi, vai vetosivatko siihen enemmän Heidin narttulauman hajut.

Kola oli edelleen jossain määrin jumissa takajaloista ja selästä. Kola kuitenkin vastaa hierontaan tosi hyvin, joten hieronnasta lienee hyötyä.

Kolan nenä vuoti jälleen vettä kuin murtuva pato. Nesteet lähtivät liikkeelle miltei heti hieronnan alettua. Otus yritti kiepsahtaa selälleen, kun hierojan kädet osuivat kipeisiin lihaksiin. Muuten Kola oli kuin raato.

Hieronnan lopuksi kävi se, mistä Heidi jo viime viikolla puhui. Joskus koirat sulkevat omistajansa hieromistilanteen ulkopuolelle. Tähän mennessä Kola ei ole häiriintynyt läsnäolostani vaan ennenmminkin on tarvinnut tukeani ja olemustani osoittamaan, että tilanne on ihan turvallinen ja on lupa rentoutua. Pidin kyllä edelleen käsiäni Kolan kaulalla koko hieronnan ajan, koska Kola kiemurteli ajoittain ja pyrki vaihtamaan asentoa väärällä hetkellä. Kun hieronta oli tehty ja oli aika vielä "rullata" Kolan selkä istuma-asennossa, Kola ei ollut ollenkaan halukas nousemaan ylös. Yritin sanoa Kolalle, että "nyt pitäisi nousta". Pyysin Kolaa luokse. Kola nosti kyllä päätään, mutta ei selvästikään olisi halunnut vielä poistua hieronnasta. Lisäksi Kola mulkaisi minua sen näköisesti, että häiritsen tilannetta. Ja niinhän minä tein. Lopulta Kola nousi omia aikojaan ylös, kun huomasi, ettei Heidiltä herunut enää hierontaa. Kola jäi ihan Heidin iholle. Heidin rullatessa Kolan selkälihaksia, Kola ei suostunut edes katsomaan minua. Juttelin karvanaamalle, mutta se katsoi tiukasti ohitseni.

Sydäntäni lämmitti, kun Kolasta niin selvästi näki, että se nauttii käsittelystä ja selviää tilanteesta ilman minua. Sen olemus viestitti erittäin selvästi, ettei minua kaivata nyt. Kola halusi keskittyä hierontaan, Heidiin ja omaan kroppaansa ja minun höpöttelyni häiritsi sitä.

Lopulta selkä oli rullattu. Kola painoi otsansa Heidin otsaa vasten. Siinä ne nököttivät hiljaa. Minä olin tilanteessa ihan ulkopuolinen.

Oma stressitasoni putoaa aina Kolan hieronnoissa romahdusmaisesti, sillä niin rauhallinen ja herkkä tuo hetki jotenkin on. Kola osaa ottaa hieronnasta ihan kaiken irti ja sitä on riemukasta katsella.