vesikoiralenkillä

Huh. Melkoista huisketta Jakomäen metsässä, kun paikalle kokoontui (Katjan useaan kertaan laskemana;) 16 koiraa. Yritetäänpä nimetä edes osa:

Kola, Noki, Ronja, Remu, Saaga, Mila, Pinta, Robin, Pablo, Pepe, Aatu, Nero, Neva, Elvis, Siiri, Kiia. (Meni melkoiseksi pohtimiseksi kahden viimeisen nimen kohdalla :D)

Kola poimi joukosta kaksi. Saaga oli ihan ykkösehdokas morsiameksi. Ja jostain syystä Aatu joutui inhokkilistalle. :/ Kola nosti mekkalan Aatulle, joten kiskaisin Kolan tilanteesta kirjaimellisesti ilmaan. Ihan yllättävän kevyesti Kolakin nousee minun voimillani maasta, kun vaan päätän sen nostaa. Muut koirat taisivat olla Kolalle ihan näkymättömiä. Lenkin loppupuolella nappasin Kolan hihnaan, kun se läähätti ja silmät pullistelivat päästä ihanaisen Saagan ansiosta. :D

Nokikin ihastui kovasti tyttöihin ja humppaili siellä ja täällä innokkaasti ja vielä innokkaammin.

Ihanaiset poikani. >:/ ;)

Kameran muistikortille tallentui jostain syystä melkein joka kuvaan Saagan sieraimet. :D

Kola, Saaga ja Mila. (ja sieraimet)

Remu, Pablo, Ronja, Saaga. (ja sieraimet)

MYLLÄKKÄ! Ei päätä mutta häntä kyllä löytyy.

Kapea polku ei meinannut riittää näin suurelle sakille.