tiistai 25. toukokuuta 2010

Vastaus Kirsi Alastalon kirjeeseen

Ensin kommenteista tähän siirretty Kirsi Alastalon vastine kirjeeseeni:


Avoin kirje vastaukseksi:


Olen yhteyttäottaneille kertonut, että yhdistystämme on kielletty tuomasta yhdistysasioita vesikoirat-foorumille(joka ei ole yhdistyksen foorumi). Olen tätä pyytöä kunnioittanut, vaikkakin tuo kielto näyttää koskevan vain hallitusta. Muuthan(useat eivät ole edes jäseniä) siellä näyttävät saavan käsitellä yhdistyksemme asioita ilman rajoituksia.Itse en ole aikoihin kyseisellä foorumilla käynyt, mutta olen saanut viestejä siellä olevista kirjoituksista.
Niissä on ollut runsaasti asiavirheitä, asiattomuuksia, loanheittoa ja jopa valheita (itseänikin luokkaavia). Motivaatiota niihin on vaikea ymmärtää. Joillakin on vain halu kääntää ja vääntää asiat jotenkin kummalliseen ja yhdistyksen toimintaa kyseenalaistavaan muotoon.Foorumikirjoituksista sain viestejä, joiden mukaan valtaisa määrä ihmisiä on vaatimassa uutta kokousta koskien rotujärjestöksi pyrkimistä.Hallitus sai muutaman yhteydenoton samasta asiasta.
Näistä yhteydenottajista todellakin tunnistin kokouspaikalla yhden henkilön ja tuo "5 kaveriaan " - on kyllä retoorinen lausahdus vastustajien määrästä. Sillä en tarkoita ketään henkilökohtaisesti enkä määrittele kuka on kenenkin kaveri, enhän voi tietää, mitä kukin on äänestänyt. Sen ei ollut tarkoitus loukata ketään, ei siis sinuakaan. Näin kuitenkin näyttää käyneen ja olen siitä pahoillani.Viestini todellinen tarkoitus oli kertoa (jossain vaiheessa asiasta kiinnostuneille) äänestyksen tulos ja todeta , että "valtaisa määrä" kokouksen uusimista vaativia ihmisiä oli edustettuna aika pienesti.
Vietini tarkoitus oli myös todeta, että nyt yleiskokouksen(käyttää yhdistyksen ylintä päätösvaltaa) valtuuttamana jatketaan tiellä, jonka olemme katsoneet eduksi yhdistykselle ja sen edustamille roduille.
Rotujärjestöksi pyrkiminen on luonnollinen seuraus yhdistyksen kasvettua nykyiseen kokoonsa.Rotujärjestönä meille aukeaisi uusia ovia ja vanhoista ovista sulkeutuisi vain Spanieliliiton erikoisnäyttely ja spanielimestaruuskisat. Jäsenyys Helsingin seudun kennelpiiristä muuttuisi yhteistyöksi sen kanssa.Kaikki muu paikallinen toiminta on edelleen mahdollista, (esimerkiksi paikallisiin spanieli- palveluskoira-, yms. kerhoihin kuuluminen).Nykyinen toimintamme jo täyttää rotujärjestön vaatimukset, joten ei meille yhtäkkiä tule kauheasti uusia hommia. Tuomarikoulutus ja oma erkkari ovat asioita, jotka yhdistyksen tulee saada kuntoon 3 vuoden aikana Kennelliiton tekemästä rotujärjestöksi hyväksymispäätöksestä.
Yhdistys on tukenut jäsentensä kouluttautumista ja se on pystynyt jopa maksamaan kouluttajilleen matkakuluja. Tällä tavoin voimme vähitellen kasvattaa kouluttajien ja sitä myötä palvelujen tarjontaa siten, ettei nykyisin pieni, mutta aktiivinen toimijajoukko aivan uuvu työnsä alle. Näitä "uranuurtajia", jotka ovat olleet luomassa yhdistystä nykyiseen muotoonsa on onneksi ollut. Kiitos panoksestasi siinä työssä!
Tämä kaikki on vapaaehtoistoimintaa ja jokainen päättää kohdallaan, missä haluaa olla mukana ja missä ei.
Syvä toivomukseni ja haaveeni edelleenkin on, että jonain päivänä kykenisimme näkemään asiat asioina. Silloin niistä voidaan olla välillä vaikka eri mieleltäkin, mutta ymmärrettäisiin, ettei siinä hyökätä ketään kohtaan henkilökohtaisesti vaan demokraattisesti viedään yhdistystä eteenpäin.Tällaiseen yhteistyöhön toivon löytyväntekijöitä jatkossakin.
Kirsi Alastalo



Hei, Kirsi Alastalo

Olen kiitollinen siitä, että vastasit näinkin nopeasti kirjeeseeni. Haluaisin viestisi luettuani tuoda esille muutamia ajatuksia, joita vastauksesi minussa herätti.

Ensinnäkin minä julkistin kirjeeni blogissani nimenomaan siitä syystä, että tiedän hallituksen jäsenten jättävän kommentoimatta foorumilla esitettyihin asioihin. Niinpä en suoranaisesti tiedä, miten vastauksesi alku liittyy koko tilanteeseen.

Toisekseen kävin tänään läpi koko historiani foorumin kirjoitusten suhteen ja olisi toivottavaa, että sinäkin siihen tutustuisit, jos oletat minun käsitelleen yhdistyksen asioita epäsuotuisassa valossa foorumilla. Olen käsitellyt yhdistyksen asioita foorumilla, mutta oletin, ettei pentukoulutuksien ja yhdistyksen pääkaupunkiseudulla tarjoaman tokon mainostaminen olisi puheenjohtajan näkökulmasta katsottuna kovin epäedullista viestintää. Myönnän, että näin toimiessani kuitenkin rikoin foorumin sääntöjä tai ainakin ilmeisesti joskus hallituksen saamaa/antamaa ohjetta yhdistyksen asioiden käsittelystä foorumilla.

Foorumilla on varmasti asiattomuuksia, loanheittoa ja todennäköisesti jopa valheita. Jatkan edelleen työhöni vertaamista, koska mielestäni koulussa pääsee käymään läpi lähes kaikkia mahdollisia ihmisyyden ongelmakohtia. Se, että jotakin oppilasta koulussa kiusataan, ei anna hänelle oikeutusta tehdä jollekin toiselle samoin. Tuntuu siis hassulta, että tuot tässä kohtaa edes ilmi, että sinua on kohdeltu mahdollisesti väärin foorumilla, sillä se ei oikeuta sinua lähettämään noita nimeämiäsi asiattomuuksia, loanheittoa tai jopa valheita tekstiviestitse valikoidulle vesikoiraväelle.

Olen ymmärtänyt, että olet aktiivinen toimija niin yhdistys- kuin poliittisessa mielessäkin. Niinpä uskon lujasti siihen, että olet erittäin harjaantunut käyttämään erilaisia viestintävälineitä ja tunnet niiden käyttöön liittyvät ongelmat. Jos todellakin tarkoitit ilmaisulla "5 kaveriaan" pelkkiä vastustajia etkä suhteita äänestäjien välillä, sinun olisi ehdottomasti pitänyt käyttää jotain muuta sanaa. Minun on suorastaan mahdotonta uskoa, että valitsit noinkin leireihin jakavan ilmaisun epähuomiossa. Jos kuitenkin valitsit tuon ilmaisun epähuomiossa, on kaiken kaikkiaan on surullista, että puheenjohtajana et siinä tapauksessa ymmärrä, miten vahvasti kyseinen ilmaisu vahvistaa leiriajattelua, jota olen luullut kaikkien vesikoiraihmisten pyrkivän vastustamaan.

Sinun pitäisi mielestäni puheenjohtajana käyttää erityistä harkintaa sen suhteen, millä nimityksillä kutsut jäseniä, sillä nyt et tuota harkintaa selvästikään ole käyttänyt - jos siis kyse oli ajattelemattomuudesta.

Et voinut mitenkään olettaa viestejä lähettäessäsi, että ne jäisivät pelkkien saajien tietoon, sillä koiramaailma ei toimi niin, ja sen aivan varmasti tiesit jo etukäteen. Piirit ovat niin pienet, että
kyseiset asiat leviävät kuin kulovalkea. Siksi minun on vaikea ymmärtää, miten ylipäätään toimit kuten toimit. Jokainen halukas olisi saanut tietää äänestyksen tuloksen joko joltakin äänestyksessä olleelta, foorumilta utelemalla tai sitten suoraan hallitukselta tiedustelemalla, jos malttia tulosten julkistamisen odottamiseen ei ole. Kyse tuskin on siitäkään, että näin saatiin tieto nopeasti suurelle joukolle, sillä näin ei saavutettu kovinkaan suurta joukkoa. Paljon tehokkaampaa olisi ollut julkaista tiedote vaikkapa Vesikoirat ry:n sivuilla. Siksi mieleen herää kysymys, miksi oikeastaan lähetit kyseisen viestin valikoimillesi henkilöille. Jos suoraan sanon, minulle tulee mieleen viestistäsi se, että halusit ilkkua "häviäjille". Perusteet voivat varmaan olla jossain muuallakin, mutta itse en tuon syvällisempää perustelua osaa viesteillesi arvata.

Ikävä kyllä en osaa enää arvostaa sinua puheenjohtajana, sillä mielestäni tähän tekstiviestittelyyn kulminoituu niin paljon kaikkea sellaista yhdistystoiminnasta, mitä en koskaan olisi halunnut siitä oppia. Lisäksi olen pahoillani siitä, miten väärin olet tulkinnut sen, mistä foorumilla kohistaan.

Voin kertoa sen nyt tässä julkisesti, koska en foorumilla ole mielipidettäni tähän asiaan liittyen kirjoittanut: Minä en mitenkään ymmärrä, miten perustelet edes itsellesi sen, että a) haluat kokoukseen mahdollisimman paljon väkeä ja b) hallitus ilmoittaa kokouksesta 2 päivää ennen viimeistä mahdollisuutta, vaikka päätös uudesta kokouksesta on tehty jo 3.3.2010. En voi ymmärtää, miten nuo kaksi asiaa voivat mitenkään olla saman ihmisen/hallituksen ajatuksia, sillä ne ovat niin pahasti ristiriidassa keskenään. Toiminta kokouksen suhteen korostaa sitä tunnetta, ettei arvostusta rivijäseniä kohtaan juurikaan löydy. Myös aiempi kokous hoidettiin mielestäni väärin, jos oikeasti olisi haluttu paikalle niitä ihmisiä, jotka haluavat sanoa mielipiteensä rotujärjestöksi liittymisen suhteen. Tällöin olisi kerrottu suoraan, mistä on tarkoitus äänestää. Ja kuten Sanna hienosti kirjoitti, kyse ei ole yhdistyslakien pykälistä vaan sydämensivistyksestä.

Lopuksi haluan ilmaista vielä sen, ettei vaatimukseni väärää tietoa korjaavien tekstiviestien suhteen ole unohtunut mihinkään enkä aio vaatimuksestani luopua. Oli minun ja jarip:n välisten yhteyksien vääristely vahinkoa tai tahallista, olet joka tapauksessa tuottanut minulle harmia viestilläsi. Kaikki viestin saaneet eivät välttämättä eksy tänne kirjeitäni lukemaan ja heille jää näin ollen viestistäsi täysin väärä kuva minun sijoittumisestani vesikoiramaailmaan. Minä haluan ehdottomasti säilyttää riippumattomuuteni ja puolueettomuuteni muiden vesikoiraihmisten silmissä, koska olen tehnyt töitä tuon puolueettomuuden säilyttämisen eteen. Nyt sinä olet viestilläsi aiheuttanut mahdollisesti suuriakin väärinkäsityksiä.

Toivoisin korjaavan viestin saavuttavan mahdollisimman pian ne, jotka väärää tietoa sisältäneen viestin saivat.


Emilia Kainulainen

3 kommenttia:

jarip kirjoitti...

Hei,

Haluan tässä yhteydessä vastata myös pari sanasta, koska nimeni vilahtelee useampaan otteeseenkin näissä viesteissä. Jotta ei synny väärää kuvaa, niin minä en ole ollut agitoimassa mitään kaveriporukkaa kokoukseen, koska uskon, että ihmiset itse osaavat tehdä päätöksen osallistumisestaan ja äänestämisestään annettujen tietojen pohjalta. Enkä myöskään ole ollut yhteydessä suoraan Vesikoirien hallitukseen sähköpostilla "vaatien uutta kokousta". Myös minun leimaaminen foorumikirjoittelijaksi negatiiviseen sävyyn on harhaanjohtava. Kyseisessä keskustelussa mihin Kirsi viittaa on yhteensä lähes 500 viestiä, joista minun kirjoittamia on ollut kokonaista 6 kappaletta. Ennen leimaamista, Kirsi voisi käydä keskustelua hiukan lukemassa. Olen halunnut ilmaista asiani sekä pohdintani keskusteluun julkisesti, koska minulla ei ole mitään salattavaa.

Harmittavaa on se, että joka asiassa pyritään kehittämään ja keksimään jollakin tavoin joukkoja/ryhmiä/leirejä, vaikka uskon vakaasti siihen, että ihmiset osaavat yksilöinä tehdä omat päätöksensä, kun siihen annetaan mahdollisuus. Näen tärkeänä sen, että päätöksenteon pohjalle välitettävä informaatio on totuudenmukaista ja ihmisille annetaan mahdollisuus avoimeen keskusteluun.

Toivoisin, että Kirsi kunnioittaisi Emilian, vähintäänkin kohtuullista pyyntöä, oikaisuviestin välittämisestä. Omasta puolestani toivoisin, vaikka tämä onkin täysin sivuasia, että Kirsi samassa yhteydessä korjaisi väitteen jäsenistön agitoimisesta kokoukseen, joka viestistä on rivien välistä luettavissa. Itse koen kunniaksi sen, jos joku kutsuu minua kaverikseen. Harvemmin kaverisuhteita kuitenkaan kolmannen osapuolen tekstiviestittelyn pohjalta epämääräisissä yhteyksissä syntyy - varsinkaan, kun minäkään en kyseistä tekstiviestiä Kirsiltä saanut.

Hyviä harrastushetkiä kaikesta huolimatta!

Jari Parkkisenniemi

Sanna kirjoitti...

Virallisempien kirjeiden jälkeen takaisin rennompaan blogikommentointiin.

Jäin miettimään tätä Jarin kirjoittamaa kohtaa:
"Harmittavaa on se, että joka asiassa pyritään kehittämään ja keksimään jollakin tavoin joukko-ja/ryhmiä/leirejä, vaikka uskon vakaasti siihen, että ihmiset osaavat yksilöinä tehdä omat päätöksensä, kun siihen annetaan mahdollisuus."

Entäpä jos on liikaa oletettu, että nyky-yhteiskunnassa jokaisella yksilöllä on halua ja kykyä omiin päätöksiin?

Niin koiriin kuin ihmisiinkin vaikuttavat perimän lisäksi huomattavasti ympäristö ja yhteisö, jossa elää. Sellaiset ihmiset, jotka joutuvat työnsä, ystäviensä tai harrastustensa johdosta neuvottelemaan, olemaan diplomaattisia ja joskus myös antamaan periksi, ovat tottuneet päätöksenteon vaikeuteen. Sen lisäksi, että päätöksenteko ja neuvottelut opettavat konkreettisia keinoja asioiden ratkaisemiseksi (ko-koustekniikka ja hyvät kokouskäytännöt jne.), kehittyy samalla ihmisen sosiaalinen älykkyys merkittä-västi. Sosiaalinen älykkyys auttaa ottamaan huomioon yhteisön ja ympäristön, jossa päätöksiä tehdään. Päätöksenteko ja siihen käytettävät keinot ovat erilaiset riippuen siitä, onko sopimuskumppanina kun-non ”vastarannan kiiski”, ”hällä väliä” -tyyppi, inttäjä vai jyrääjä. Hyvälle toimijalle on kehittynyt ti-lannetajua ja pelisilmää eri tilanteissa luovimiseen ja karikoiden välttämiseen nimenomaan kokemus-ten, onnistumisten, epäonnistumisten ja virheistä oppimisen kautta. Tässä prosessissa erityisen tärkeää on omien virheiden havainnointi, niiden tunnustaminen ja niistä oppiminen.

Jo antiikin Kreikassa tärkeänä pidetty väittelytaito on lähes täysin unohdettu ihmisten välisen kanssa-käymisen muoto ainakin suomalaisessa kulttuurissa. Mielipide-eroja ja niistä keskustelua vältellään, ja asioista keskustelun erottaminen henkilökohtaisuuksiin menevistä kommentoinneista on monelle han-kalaa. Asioista ei haluta, uskalleta tai ehkä jopa osata puhua niissä tilanteissa, jossa tiedetään tai edes aavistellaan toisen olevan mahdollisesti eri mieltä. Joku voisi sanoa tätä sivistyksen puutteeksi.

Ihminen on pohjimmiltaan laumasielu, joka kaipaa ympärilleen seuraa, johon samaistua. Palatakseni viittaukseen Jarin tekstiin: "joka asiassa pyritään kehittämään ja keksimään jollakin tavoin joukko-ja/ryhmiä/leirejä". Sellaisille ihmisille, joille mielipide-erojen kohtaaminen tai jopa niistä puhuminen on erityisen hankalaa, on varmasti turvallista samaistua suurempaan joukkoon ja sen mielipiteisiin. Määrä tuo turvaa (ja valitettavasti usein myös korvaa laadun), mutta samalla sillä myös karistaa yksi-lölle annetun vastuun mielipiteiden puolustamisesta. Aivan kuten Emppu osuvasti totesi aikaisemmas-sa kirjoituksessaan, kun tällaisesta joukosta irrotetaan yksilö ja kysytään perusteluja, on vastauksena usein hätääntynyt "Eeeiii mulla mitään asiaa oo..." tai täysin asian ohi henkilökohtaisuuksiin menevä solvaaminen. Mutta jos keinoja ei kerta kaikkiaan ole muuhun, voiko siitä yksilöä syyttää?

Sekä Jari että sinä Emppu olette varmasti tottuneet sekä työssänne että ystäväpiirissänne käsittelemään asioita syvemmältä kuin moni keskivertoihminen. Turhautumista aiheuttaa se, ettei omassa toimin-taympäristössä totuttu sosiaalisen älykkyyden taso välttämättä toteudu kaikissa tilanteissa ja yhteisöissä.

Toinen Sanna kirjoitti...

Aamen ja aivan samaa mieltä Sannan kanssa! (vaikka en ikinä kuuna päivänä olisi osannut sitä noin osuvasti tekstiksi kirjoitaa, kas kun taidan olla hiukan vähemmän sivistynyt ;)

Ei riitä se, että ihmisillä on mahdollisuus tehdä oma päätös, heillä pitää myös olla halua siihen. Tätä halua tuntuu yhdistysten kokousten perusteella olevan yllättävän vähän :( Ainakin niiden kokousten, joissa itse olen ollut läsnä. Iso osa ihmisistä haluaa jonkun muun tekevän päätöksen puolestaan, tältä ainakin tuntuu! Tämä puolestaan luo itsestään leiriytymispainetta.

Miten tästä päästään, ei hajuakaan! Ei voi kun todeta, että tämä kaikki näkyy myös foorumikirjoittelussa mitä oivallisimmin.

Eikä asia edes ole noin mustavalkoinen. Yhdistyksen jäseninä on aivan varmasti myös paljon ihmisiä, joita ei yksinkertaisesti kiinnosta/haluta ottaa asioihin kantaa, vaikka oma mielipide saattaisikin asiaan olla. Ei siinä sinällään mitään, ketään ei voi pakottaa. Tämän takia minusta asioiden esiin nostaminen keskustelufoorumeilla on ihan fiksua (kunhan sen tekee asiallisesti). Tällöin saadaan mahdollisesti herätettyä näitä "uinuvia" jäseniä pohtimaan millaiseen yhdistykseen kuuluvat ja millainen sen kenties olisi hyvä/tarkoitus olla.