tiistai 23. lokakuuta 2007

sivulle!

Nälkäinen Kola on tottelevainen Kola. Kahtena viimepäivänä olen tallustellut taskut pullollaan kuivanaksuja suoraan töistä tullessani Kolan kanssa koirapuistoon riehumaan päivän tehoja pois. Iltaruuan puolikas on tarjoiltu koirulle koulutuspalkkioina. Puisto on vilissyt parhaita koirakavereita ja kivaa on ollut. Silti tuo naksunhimoissaan on niin terävänä, että käy vähän väliä kysymässä, miten voisi palvella. Ja jos käskyä ei välittömästi tule, Kola tarjoaa ihan mitä temppua tahansa. Yleensä se rötkähtää maahan ja ottaa katsekontaktin. Tästä voinee päätellä, että maahan menoa ollaan tosiaan harjoiteltu, harjoiteltu ja vielä harjoiteltu lähi aikoina. Tämä siksi, että syystä tai toisesta Kola hidastelee maahan menossa. Se myös jossain vaiheessa "unohti" täysin, mitä käsky maahan pitääkään sisällään. Nyt se menee maahan, kun ei muutakaan keksi. Ja toki myös silloin, kun käsketään. Häiriötekijöistä (eli muista koirista yms. metelistä ja tohinasta) huolimatta Kola noudattaa käskyjäni ollessaan katsekontaktissa. Se tulee sivulle. Vapautan. Kola jää tuijottamaan ja odottamaan särmänä uutta käskyä. Sivulle. Siinä taas. Ja jälleen vapautuksen jälkeen minua tuijotetaan uuden käskyn toivossa.

Onneksi tuo sentään välillä muistaa kirmata koirakavereiden kanssa leikkimään. On maailman mukavinta katsoa, kun suuri lauma iloisesti peuhaavia koiria säntää ja ryntää ympäri puistoa sulassa sovussa. Eikä Kola edelleenkään ärise kuin yhdelle ainoalle koiralle. Hassua, että se ärisee edes sille. Kai ne ovat kumpikin niin dominoivia, etteivät väistämispakkotilanteessa halua kumpikaan taipua. Ja kaikeksi onneksi tuonkin koiran kanssa käytävät rähinät ovat oikeastaan loppuneet, sillä kumpikin osapuoli ymmärtää antaa toisen olla rauhassa. Ne eivät siis hakemalla hae riitaa ja tappelua. Ja hyvä niin.

Ihmeen hienosti Kola myös säilyttää kuuloyhteyden minuun oltiinpa sitten metsässä tai koirapuistossa. Ja lähi aikoina olen saanut Hänen Pörröiseltä Korkeudeltaan kunnian olla huomion kohteena ajoittain myös hihnalenkillä. "TÄÄLLÄ!" saa koiran kääntymään minun puoleeni ja tulemaan vasemmalle puolelle katsekontaktissa kävelemään. Tai ainakin usein se toimii. Tietysti toiminta vaatii palkkioita ollakseen edes vähäisessäkin määrin luotettava. Siksipä taskut ovatkin nykyään lenkkeillessä pullollaan ruokaa.

Ei kommentteja: