lauantai 20. lokakuuta 2007

tylsä elämä?

Aina välillä sitä miettii, että miten paljon tuollainen piski tarvitsee aktivoimista. Ja hairahtuupa sitä välillä ajattelemaan sitäkin, että miten paljon sitä itse jaksaisi maata lattialla vieraassa maassa ymmärtämättä puheesta mitään. En jaksaisi sitä nimittäin kovin pitkään.

Ja siksi omatuntoni iskee metrisellä halolla otsaan hetkittäin, kun katselen lattialla rötköttävää Kolaa.

Realistisesti ajateltuna en mitenkään voi järjestää koiralleni yhtä aktiivista elämää kuin mitä itse elän. Tarkoitan tällä sitä, etten voi hankkia Kolalle työpaikkaa ja ostaa sille bussikorttia ja toivottaa hauskaa työpäivää aamulla. En voi ottaa sitä mukaani elokuviin tai shoppailureissulle. Enkä edes voi kuljettaa sitä mukanani kouluun apuopeksi tai kouluavustajaksi.. Niinpä omatunto on vain koitettava pitää aisoissa.

Kola lenkkeilee lyhyempiä ja pidempiä lenkkejä päivässä viisi kertaa tai useamminkin. Sisällä touhutaan, leikitään ja painitaan. Harjoitellaan tokon kotiläksyjä. Ja silti. Kaikesta tästä huolimatta pohdin nytkin tuota sohvalla jaloissani makaavaa lihakimpaletta katsellessani: onko sillä tylsä elämä?

Ei kommentteja: