lauantai 12. huhtikuuta 2008

Agilityä

Päästiin Hurttaharrastajiin agilitytiimiin! Loistavaa. Nyt on yli kuukauden ajan agilitytreenejä kahdet per viikko. Ja tämän lisäksi olisi kolme mahdollisuutta käydä treenaamassa tokoa. Taitaa olla nyt kipuraja ylitetty ja jostakin täytyy luopua. Luulen, että tokoilussa jätetään joku treeni viikossa aina väliin, sillä muuten ehkä katoaa koiralta into koko treenaukseen.

"Pääsykoe" agilityyn oli tänään paaaljon helpompi kuin mihin olin valmistautunut. Menin Koneen kentälle lämmittelemään Kolaa jo 1,5 tuntia ennen kokeen alkua. Kävimme rauhakseen lenkillä, jutustelimme tuttujen kanssa ja otimme muutamat tokoliikkeet. Ja minkälainen koe sitten oli? Satuimme seisomaan paikassa, josta kokeen järjestäjä valitsi suoritusten alkavan. Niinpä sain ohjeen päästää koiran hihnasta irti. Piti kiemurrella koirien välissä koira kontaktissa. Nameja oli lupa käyttää. Kolaa ei paljon vieraat koirat - tietenkään - kiinnostaneet. Tämän jälkeen piti leikkiä ja niinpä nujuutimme patukkaa. "Hyvä, kiitos. Tämä riittää." Olin hämmästynyt. Ai siinäkö se oli? No. Siinä se oli.

Me aloitamme ensi perjantaina suoraan jatkoryhmässä, sillä tuntuisi ehkä hieman turhalta ryhtyä alkeista opiskelemaan este kerrallaan, koska Kola osaa esteet jo suorittaa. Enemmän ohjausta tarvitsee ohjaaja. Ja siihen tarkoitukseen jatkokurssi enemmän suuntautuukin. Sinne siis.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa! Onnittelut! Me olemmekin sitten samassa ryhmässä Vilman kanssa kuin te! Vois taas kimppakyytejä ajatella?! T.Jenni, Vilma ja Elli

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa! Onnea! Minna

Anonyymi kirjoitti...

Eiköhän se oo silleen, että tärkeintä tuossa pääsykokeessa oli vaan todeta se, että te pelaatte hyvin yhteen ja yhteistyö toimii hyvin. Koira arvostaa sinua ja ottaa kontaktin mielellään jne. Sen nyt näkee melkein kuka vain arvatenkin jo minuutin-kaks koirakkoa seuratessa, jo esim. meikäläinen koirapuistossa (vrt. tarinani jonka kerroin sulle siitä huskysta), puhumattakaan jos on oikeesti kokenut koiraihminen.