keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Intoa puhkuen.

Voi että miten hauskaa on päästä ohjaamaan pentukurssille arkitottista! Olen rehellisen innoissani. Opettaminen on vähän kuin verissä, joten sikäli puuha on ihan tuttua juttua. Ryhmän ohjailu ei tuottane ongelmia eikä etenkään ryhmän edessä puhuminen.

Mikä parasta - ja perinteisestä koulutyöstäni poikkeavinta - ryhmä on mitä luultavimmin motivoitunut tekemään ja oppimaan ilman, että minun täytyy seistä päälläni ja heitellä kuutta palavaa tikaria, jotta olisin edes hiukkapikkuisen kiinnostava kuulijajoukon mielestä.

En osaa tokoa perinpohjin eikä oma koirani ole edes arkitottelevaisuuden perikuva - todellakaan. (Tänään taas mietin omatoimitreenin jälkeen, että on tuo Kola pahvi. Kentällä tekee ihan lieskoissa ja tottelee ja yrittää ja kentän ulkopuolella on ihan pahviaivo.) Mutta silti olen lukenut vesikoirapalstaa vuoden päivät, keskustellut, kuunnellutkin. Yrittänyt oppia, kohdannut pulmatilanteita ja hakenut kantapään kautta ratkaisuja moneen. Kola on sikäli mahtava koira, että sen kanssa on joutunut opettelemaan todella suuren määrän asioita.

Ensimmäinen moniste on jo valmis oppilaille jaettavaksi. (Opettaja ei pääse karvoistaan (monisteistaan?) edes vapaa-ajalla.;) Pentutoko-ohjaaja on täällä ihan valmiina oppimaan ohjaamista. Mahtavaa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnea pentutokon vetoon. Olen samaa mieltä (hei vain kollega), että koirien kanssa on paljon helpompi puuhata ja opettaa kuin ihmislasten. Koirat ovat niin paljon selkeämpiä. Saaga aloitti kilpailupentutokon kolmikuukautisena ja tuntuu, että vaikka opetustuokiot olivat hyvin pieniä, sen selkärankaan on vuodessa tullut enemmän tokoa kuin Assilla konsanaan aikuisena. Monisteet ovat hyvät, sillä kun tohkeissaan touhuaa pennun kanssa koulutuksessa, voi jotain mennä ohi, ja sitten voi asioita paperista kerrata.
Luen Kolan blogia säännöllisesti. Sinulla on tosi hauska tyyli kirjoittaa. Kola vaikuttaa aika haasteelta, mutta sekös sitten on ihanaa, kun löytää sen oikean nappulan, josta koira toimii. Eipä käy elo tylsäksi.

pimpula kirjoitti...

Vaikea sanoa, kuinka haasteellinen Kola oikeasti on muihin perroihin verrattuna. Ensimmäinen ikioma koira ja ensimmäinen ikioma perro - ja kotikodin villakoiriin ei voi edes verrata. ;) Mahtava persoona siitä on kuitenkin kuoriutumassa ja jo kuoriutunutkin. Ja mikä opettaja se muka olisi (hei vaan kollega :D), joka haluaisi päästä koulutustehtävästä helpolla! ;)

Pentutokon ohjaaminen tuo ihan takuulla uutta näkökulmaa rotuun ja kouluttamiseen ylipäätään, kun pääsee pohtimaan sopivia toimintatapoja mitä erilaisimmille koirille. Tähän asti on "joutunut" pohtimaan vain sellaisia ratkaisuja, jotka sopivat Kolalle. Ja ne ratkaisut eivät takuuvarmasti sovellu jokaiseen perrolapseen, sen voi varmasti arvata..