torstai 19. helmikuuta 2009

Kotona taas.

Kola, hoitotäti ja hoitosetä selvisivät neljä päivää elossa! Myös minä selvisin paluulennosta elossa, joten mikä voisi olla paremmin..? :) Kola oli kylläkin laihtunut hoitopäivien aikana sormiintuntuvan paljon, joten sain palautuksessa puolisen kiloa vähemmän koiraa kuin mitä hoitajille jätin. Taisin antaa melko minimaalisen ruokintaohjeen ja lisäksi Kola sai ulkoilla sydämensä kyllyydestä neljä päivää. Ja se näköjään heijastuu välittömästi painoon.

Hakiessani Kolaa karvaturrista suorastaan loisti rentous ja tottuminen. Kola oli kotiutunut. Ja se oli todella mahtavaa nähdä. Kola kiipesi tottuneesti Miikan ja Main keittiön penkille ikkunasta katselemaan ja pötkähti sitten keittiönpöydän alle päiväunille. Ja aivan mahtavaa oli myös se, että Kola näköjään todellakin sopeutuu, jos on sopeuduttava. Minua on aina vähän huolettanut, että jos jostain pakottavasta tarpeesta Kolan pitäisi vaihtaa kotia, olisiko se oikeasti mahdollista? Voin huokaista helpotuksesta. Kola kotiutuisi muuallekin, jos joku elämää suurempi voima pakottaisi luopumaan Kolasta.

Lopuksi kuvia vilkasliikenteiseltä lentokentältä, jossa KolAir kiertelee ja kaartelee hyvää laskeutumispaikkaa hakien.
Kuva1. Kentän lähestyminen alkaa.
Kuva2. Kiitoradan lähestyminen käynnissä.
Kuva3. Laskutelineet ovat valmiina.
Kuva4. Jarruvaloista päätellen kone pysähtyy tuota pikaa. KIITOS MATKASTANNE!






















Ei kommentteja: