agilityä

Aloitettiin viime viikolla Kolan kanssa omatoimiagilitytreeniryhmässä. (huh mikä sana) Viime viikolla lähinnä tutustuttiin esteisiin ja kokeiltiin sitä ja tätä. Annina teki meille tällä viikolla valssausharjoituksia. Kola istui hipihiljaa sivussa odottamassa vuoroaan. Kuplaotus. Sitten kun tuli oma vuoro, minulla oli rento fiilis ja Kola ilmeisesti aisti sen. Tai sitten se vaan on kasvanut ja saanut itseluottamusta ja luottamusta minuun. Kola karjui kimeällä superintohaukulla, jota ei kuule yhtään missään muualla kuin agilitykentällä. Mutta se kuunteli. Ainakin useimmiten. ;) Sain Kolan keskittymään minuun, kun käskin sen ottaa kontaktin. Käsky "Katso!" selvästi rauhoitti Kolaa. Se pystyi tuijottamaan minua pitkiäkin aikoja ja pahin puhku ja ähky meni siinä ohi. Kontaktiharjoitusten jälkeen Kola suostui istumaan ongelmitta ensimmäisen esteen eteen ja päästiin radalle. Kola karjuu ja ponnahtelee, karjuu ja ponnahtelee. Ja se menee niin vauhdilla, ettei minusta ole ikimaailmassa sen vauhdissa pysymään.

Mutta Kola meni esteitä! Ja näytti puhkuvan oikeanlaista intoa. Jipii!