Lintumetsän koulun parkkipaikalle kerääntyi joukkio tuttuja vesikoiraihmisiä koirineen ja yksi kiintiö-dalmatialainen. Kolan ja Nokin seuraksi metsään samoilemaan lähtivät Ronja ja Remu, Jade ja Viivi, Robin, Luca ja Miska. Ensimmäisten kymmenen minuutin ajan Noki lähinnä kökötti sylissäni ja yritti tottua haukkujen määrään. :D Lopulta päästiin liikkeelle ja pääsin laskemaan Nokin maahan. Pikku-ukko nosti häntänsä pystyyn ja kirmasi joukon jatkoksi. Koko lenkin ajan ukkeli sinkoili siellä täällä lauman jatkeena eikä mistään olisi voinut arvata, että kyseessä oli herran ensimmäinen vesikoiralenkki.
Miska ja Noki painivat ja ärisivät, ärisivät ja painivat. Nokin painimurina on melkoista merimieskiroilua, mutta häntä pystyssä se pentujen kokoerosta huolimatta sinkosi Miskan kimppuun kuin sika limppuun.
Illalla Nokia ja Kolaa saapuivat viihdyttämään villakoirat Jassu ja Milka. Noki antoi pikkuruisella pentumurinalla Milkalle lähdöt ja häntä pystyssä näytti sankarilta, kun blondi isovillakoiraneito pomppasi kauemmas. (Oikeasti Milka ei tainnut edes tajuta, että Noki sanoi sille jotain. Eihän Nokin pikkuruinen ääni taida edes kuulua Milkan pään korkeuksiin asti.. ;)
Miska ja Noki painivat ja ärisivät, ärisivät ja painivat. Nokin painimurina on melkoista merimieskiroilua, mutta häntä pystyssä se pentujen kokoerosta huolimatta sinkosi Miskan kimppuun kuin sika limppuun.
Illalla Nokia ja Kolaa saapuivat viihdyttämään villakoirat Jassu ja Milka. Noki antoi pikkuruisella pentumurinalla Milkalle lähdöt ja häntä pystyssä näytti sankarilta, kun blondi isovillakoiraneito pomppasi kauemmas. (Oikeasti Milka ei tainnut edes tajuta, että Noki sanoi sille jotain. Eihän Nokin pikkuruinen ääni taida edes kuulua Milkan pään korkeuksiin asti.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti