Eilen Kola vielä pörräsi liian lähelle tulevalle Nokille joka kerta. Tänään enää joka toinen tai joka kolmas kerta. Äsken ne jo pötköttelivät niin, että Kolan häntä oli Nokin kuonon päällä, eli kosketusyhteys on saatu.
Metsälenkillä Noki meni minkä käpälistään pääsi, että pysyisi Kolan mukana. Ilmiselvästi Kolan seura olisi ollut paljon minun seuraani vetoavampaa, mutta Kolan vauhti on ihan liian kova. Niinpä Noki tyytyi tassuttelemaan minun mukanani. Se ei jää ulkona minua ja Kolaa paria-kolmea metriä kauemmas ja seurailee tiiviisti, mihin lauma matkaa. Metsässä Noki välillä tavoitti Kolan ja pääsi ihan idolinsa kylkeen maailmaa tutkimaan. Mutta pian Kola taas loikki liian nopeasti liian kauas.
Kotiin lähdettäessä tuuppasin Nokin sen kummempia ajattelematta Kolan seuraksi takakonttiin "sikaosastolle". Kola ei näyttänyt ahdistuneelta, joten painoin luukun kiinni ja kipusin rattiin. Matkaa kotiin on ehkä kilometrin verran, joten ajattelin, että sen ajan Kola jaksaa Nokia pienessä tilassa. Oikein arvattu. Matkan puolivälissä Noki alkoi protestoida sikaosastolle joutumista vienoilla kiljahduksilla. Ilmeisesti Noki myös tölvästeli muutenkin, sillä Kola joutui sanomaan yhden matalan ja hiljaisen kirosanan. Mutta se riitti. Parkkipaikalla luukun avatessani sikaosastolla odotti rauhallinen Kola ja takakontin pohjalla mököttävän näköisenä makaileva Noki.
Eilen kylässä kävi Kolan "kummitäti" Linda ja tänään Noki on ollut nelisen tuntia hoidossa "serkkutyttö" Miskan luona ja vanhempani kävivät moikkaamassa Nokia ja Kolaa. Huomenna kylään saapunevat Katja ja serkkuni Miia. Noki on ottanut kaikki vieraat häntä vispaten vastaan ja kiivennyt heti pussailemaan saapujia. Voisin väittää, että Nokin kohdalla haasteet tulevat olemaan jossain ihan muualla kuin sosiaalistamisessa. :D
Kuvassa lavastamaton tilanne. ;)
Metsälenkillä Noki meni minkä käpälistään pääsi, että pysyisi Kolan mukana. Ilmiselvästi Kolan seura olisi ollut paljon minun seuraani vetoavampaa, mutta Kolan vauhti on ihan liian kova. Niinpä Noki tyytyi tassuttelemaan minun mukanani. Se ei jää ulkona minua ja Kolaa paria-kolmea metriä kauemmas ja seurailee tiiviisti, mihin lauma matkaa. Metsässä Noki välillä tavoitti Kolan ja pääsi ihan idolinsa kylkeen maailmaa tutkimaan. Mutta pian Kola taas loikki liian nopeasti liian kauas.
Kotiin lähdettäessä tuuppasin Nokin sen kummempia ajattelematta Kolan seuraksi takakonttiin "sikaosastolle". Kola ei näyttänyt ahdistuneelta, joten painoin luukun kiinni ja kipusin rattiin. Matkaa kotiin on ehkä kilometrin verran, joten ajattelin, että sen ajan Kola jaksaa Nokia pienessä tilassa. Oikein arvattu. Matkan puolivälissä Noki alkoi protestoida sikaosastolle joutumista vienoilla kiljahduksilla. Ilmeisesti Noki myös tölvästeli muutenkin, sillä Kola joutui sanomaan yhden matalan ja hiljaisen kirosanan. Mutta se riitti. Parkkipaikalla luukun avatessani sikaosastolla odotti rauhallinen Kola ja takakontin pohjalla mököttävän näköisenä makaileva Noki.
Eilen kylässä kävi Kolan "kummitäti" Linda ja tänään Noki on ollut nelisen tuntia hoidossa "serkkutyttö" Miskan luona ja vanhempani kävivät moikkaamassa Nokia ja Kolaa. Huomenna kylään saapunevat Katja ja serkkuni Miia. Noki on ottanut kaikki vieraat häntä vispaten vastaan ja kiivennyt heti pussailemaan saapujia. Voisin väittää, että Nokin kohdalla haasteet tulevat olemaan jossain ihan muualla kuin sosiaalistamisessa. :D
Kuvassa lavastamaton tilanne. ;)
1 kommentti:
Ihanat Kola ja Noki.. Noki todella tuli välittömästi luokse ja pusuja sateli ja naskalit otettiin myös käyttöön. Ihku penska. Kola vähän möksötti, vaikka huomioin herran ensimmäiseksi.. Noki kiipesi syliin ja marsuna tuli ihan kylkeen kiinni kun rupesi väsyttämään.. Huoh, on noi vaan niiiin ihkuja.. Mutta kuumetta ei onneksi tullut.. Eikä tule! :) Onneksi nyt on paljon pentuja lähipiirissä, joita voi käydä palluttelemassa ja pitää kuume poissa!
Lähetä kommentti