Tänään käytiin ensimmäisen kerran oikein ihan oikeasti ulkoilemassa Miikan ja Main Miskan kanssa Leppävaaran uimahallin nurtseilla. Kola juoksi hirmuista vauhtia Miikan ja Miskan luokse ja Miska hypähti karkuun muutamat loikat. Vaan eipä Kolaa Miska aluksi kiinnostanut juuri yhtään. Miskaakin selvästi jännitti omaan kokoon verrattuna JÄTTIMÄINEN otus. Vaan nopeastipa tuo jännitys karisi. Siis totaalisesti karisi. Kolakin lämpeni Miskan omituiselle vaappuvalle liikehdinnälle muutamassa minuutissa ja Kola alkoi haastaa vauvaa leikkimään.
Nauratti kovasti, kun Kola ponnahtaa leikkiasennon kautta juoksuun ja kääntyy hetken kuluttua hölmistyneen näköisenä ympäri. "Minkä helkkarin kehitysvammaisen koiran te olette mulle seuraksi tuoneet? Sehän kompastuu omiin jalkoihinsa! 8| " hihihi
Kun Miska nuuski Kolaa "Sieltä", Kolan silmät pullistuivat. IU, se näytti ajattelevan. Kola asteli pöyristyneenä muutaman metrin päähän. Hetken päästä Kola ei enää ollut moksiskaan edes siitä, kun Miska yritti vähän maistaa Kolan häntää. Veikka/Viivi Vuorikiipeilijän alta Kola sentään ponnahti hirmuisella kiireellä karkuun. Aika julkeaa, että kahdeksanviikkoinen alkaa vyöryä yli, kun hetkeksi käy aurinkoiselle nurmelle lepäämään. :D
Kaiken kaikkiaan yhteinen sävel löytyi hienosti. Miska kylläkin näytti ajoittain hieman pettyneeltä, kun JÄTTIMÄINEN Kola harppoi JÄTTIMÄISILLÄ harppauksilla hetkessä maailman ääriin eikä ollenkaan odotellut pientä perässähiihtäjäänsä.
3 kommenttia:
onpa suloinen pilkkukoira, jonka nahka on vähän ylisuuri.. hauskoja kuvia.. :)
Aivan ihana ilme Kolalla tuossa kakkoskuvassa!Ihastusta, kummastusta, mitä vielä?
Yllättäen meidän kakara elvisteli... Mutta kyllä siitä vielä (toivottavasti) hyvä koira tulee, vaikka onkin ekstranahkaa;) Kola voi reenata Miskan kanssa pentujen seurassa toimimista!
Lähetä kommentti