Jeeee! Tänään Kola todella vihdoin ymmärsi, että Miska on KOIRA. Ja tämä tajunnan virran tuote syntyi vasta toisen yhteislenkkimme lopussa. Istuimme nurmikolle nauttimaan lämpimästä syyspäivästä ja Kola puuhasi omiaan siinä missä Miskakin vain puuhasi ihmisten kanssa. Yhtäkkiä jotain tapahtui ja Kola alkoi leikittää Miskaa ihan villisti. Kola teki vikkeliä pyörähdyksiä, muttei juossut Miskasta niin kauas, että leikki olisi tauonnut. Miska pyöri väkkäränä paikallaan ja ponnahteli nelitassupomppuja ilmaan ja Kola pyöri väkkäränä pyörivän Miskan ympärillä onnesta soikeana. Siinä ne sinkoilivat ja Miska pyllähteli vähän väliä. Kola ei jyrännyt, ei yrittänyt astua, ei hermostunut eikä näyttänyt hetkeäkään muulta kuin Onnilta.
MAHTAVAA!
MAHTAVAA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti