Noki viihtyy ihmisten kanssa lähekkäin. Ei se sylissä jaksa istua, kun tehtävää ja nähtävää on niin kovasti paljon. Mutta tänään aamullakin nukuttiin kaksi tuntia kyljikkäin sohvalla. Ja nytkin tuo otus syö vieressäni luuta.
Kola ei koskaan ole viihtynyt sylissä. Ei vapaaehtoisesti eikä pakolla. Nyt siis ollaankin hyvässä tasapainoisessa tilanteessa, kun Noki olisi sylissä vapaaehtoisesti ja Kola vapaaehtoisesti jossain muualla kuin sylissä - vai ollaanko? Eipäs ollakaan. Kola on keksinyt, että "jos kerran Noki on sylissä, niin pakkohan siinä on olla jotain hohtoa". Niinpä pieni 20 kiloinen syli-inhokki kiipeää syliin tai liimautuu kainaloon. Onneksi sylihoidosta ei kuitenkaan olla puolin tai toisin mustasukkaisia, vaan kaikille riittää omaa aikaa. Välillä sylitellään jopa kimpassa Kola alla ja Noki päällä tai päin vastoin.
Onhan tämä mukavaa näinkin, ja hienoa, että vanha (?) koirakin oppii uusia temppuja. :) Tunnen itseni vain aika kirpuksi, kun Kola kiipeää näköesteeksi polvilleni istumaan.
Kola ei koskaan ole viihtynyt sylissä. Ei vapaaehtoisesti eikä pakolla. Nyt siis ollaankin hyvässä tasapainoisessa tilanteessa, kun Noki olisi sylissä vapaaehtoisesti ja Kola vapaaehtoisesti jossain muualla kuin sylissä - vai ollaanko? Eipäs ollakaan. Kola on keksinyt, että "jos kerran Noki on sylissä, niin pakkohan siinä on olla jotain hohtoa". Niinpä pieni 20 kiloinen syli-inhokki kiipeää syliin tai liimautuu kainaloon. Onneksi sylihoidosta ei kuitenkaan olla puolin tai toisin mustasukkaisia, vaan kaikille riittää omaa aikaa. Välillä sylitellään jopa kimpassa Kola alla ja Noki päällä tai päin vastoin.
Onhan tämä mukavaa näinkin, ja hienoa, että vanha (?) koirakin oppii uusia temppuja. :) Tunnen itseni vain aika kirpuksi, kun Kola kiipeää näköesteeksi polvilleni istumaan.
1 kommentti:
hahhaaa, no nyt teillä sitten on kaksi kainalokoiraa.. :)
Lähetä kommentti