Sisäsiisteysoppiminen ei Nokilla etene harppauksin vaan ennemminkin tanssahtelevin askelin välillä sivuun, välillä taakse ja toisinaan eteenkin. Liripöksy ei viitsi aamuyön tunteina pidätellä vaan lorottaa hanat auki lattialle. Päivällä sen sijaan sujuu paremmin, jos vain muistaa kärrätä ukkelin pihalle vähintään parin tunnin välein..
No, jos sisäsiisteys on vielä ihan hakusessa, niin muita asioita on opittu senkin edestä.
Olen ryhtynyt ulkoiluttamaan päivälenkit koira kerrallaan. Noki saa oman päiväateriansa lenkin aikana namipaloina. Kola puolestaan saa vähiin jäänyttä tasaista ulkoilua ja välillä keppien heittelyäkin - tuota vähiin käynyttä luonnonvaraa.. ;)
Tänään käytiin tutustumassa Nokin kanssa lähikoulun lapsiin ja mennään varmasti uudestaankin. Ensin vähän jännitti pipopäiset kääpiöt, jotka tungeskeli lähelle, mutta sitten hetken kuluttua Noki nuolikin lasten naamoja ja häntä heiluen vaati huomiota. Namien kanssa harjoitellaan myös sellaista vähemmän tungettelevaa ihmisten/pyörien ohittamista. Noki onkin jo ihan ässä tulemaan kipikapivauhtia lähelle, kun kuulee vihellyksen.
Ollaan vähän kuin huomaamatta harjoiteltu myös sivulla katsekontaktissa kulkemista. Tietenkään kyse ei ole mistään seuraamisesta, mutta aikomuksena on tehdä Nokille tuosta asetelmasta tuttu ja mieleinen. Se tuleekin hienosti vasemmalle puolelle ja usein itsekin hakee palkkaa kävelemällä sivulla ja ottamalla kontaktia. Aika usein "seuraaminen" menee pomppimiseksi, koska Noki haluaa tarkistaa, sattuisiko kädessäni mahdollisesti olemaan namia ja jos on, voisiko sen mahdollisesti omatoimisesti ottaa. Ja jos ei ole, voisinko kenties poimia taskusta käteen namia. On kuitenkin tosi huisia huomata, etten tarvitse "imuttamista" Nokin seuraamiseen. Tällöin en myöskään joudu ehkä opettamaan katsekontaktissa kulkemista erikseen, vaan päästään suoraan kontaktissa tapahtuvaan seuraamiseen.. Ehkä. Noki kulkee omatoimisesti hyvässä kohdassa, joskin ehkä hivenen liian kaukana minusta. Mitään käskysanaa ei tuohon hommaan tarvitse ottaa mukaan vielä pitkiin aikoihin. Kunhan tutustellaan ja makustellaan puuhailemista.
Sivulle perusasentoon ohjaamista kokeilin tänään ekaa kertaa. Noki kulkee nätisti namin perässä. Sivulle istahtaminen on vielä hakusessa, sillä Nokin mielestä maailman kivointa on huitoa namikättä tassulla. Ja siitä kun ei tässä puuhassa palkita. Kaikki tassut pitäisivät pysyä maassa. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa..
Ollaan käyty Nokin kanssa pentukurssilla treenailemassa häiriön alla työskentelemistä. Noki kestää hienosti muita pentuja - toisin sanoen se tuijottelee minua ja vain välillä hairahtaa tutkimaan muita kurssille osallistujia. Nokin saa äänellä ohjaamalla ja kehumalla kulkemaan hihna löysänä muiden koirien lähellä.
Onpa taas hauskaa huomata, miten nopeasti ja miten paljon pentukoira oppiikaan!
No, jos sisäsiisteys on vielä ihan hakusessa, niin muita asioita on opittu senkin edestä.
Olen ryhtynyt ulkoiluttamaan päivälenkit koira kerrallaan. Noki saa oman päiväateriansa lenkin aikana namipaloina. Kola puolestaan saa vähiin jäänyttä tasaista ulkoilua ja välillä keppien heittelyäkin - tuota vähiin käynyttä luonnonvaraa.. ;)
Tänään käytiin tutustumassa Nokin kanssa lähikoulun lapsiin ja mennään varmasti uudestaankin. Ensin vähän jännitti pipopäiset kääpiöt, jotka tungeskeli lähelle, mutta sitten hetken kuluttua Noki nuolikin lasten naamoja ja häntä heiluen vaati huomiota. Namien kanssa harjoitellaan myös sellaista vähemmän tungettelevaa ihmisten/pyörien ohittamista. Noki onkin jo ihan ässä tulemaan kipikapivauhtia lähelle, kun kuulee vihellyksen.
Ollaan vähän kuin huomaamatta harjoiteltu myös sivulla katsekontaktissa kulkemista. Tietenkään kyse ei ole mistään seuraamisesta, mutta aikomuksena on tehdä Nokille tuosta asetelmasta tuttu ja mieleinen. Se tuleekin hienosti vasemmalle puolelle ja usein itsekin hakee palkkaa kävelemällä sivulla ja ottamalla kontaktia. Aika usein "seuraaminen" menee pomppimiseksi, koska Noki haluaa tarkistaa, sattuisiko kädessäni mahdollisesti olemaan namia ja jos on, voisiko sen mahdollisesti omatoimisesti ottaa. Ja jos ei ole, voisinko kenties poimia taskusta käteen namia. On kuitenkin tosi huisia huomata, etten tarvitse "imuttamista" Nokin seuraamiseen. Tällöin en myöskään joudu ehkä opettamaan katsekontaktissa kulkemista erikseen, vaan päästään suoraan kontaktissa tapahtuvaan seuraamiseen.. Ehkä. Noki kulkee omatoimisesti hyvässä kohdassa, joskin ehkä hivenen liian kaukana minusta. Mitään käskysanaa ei tuohon hommaan tarvitse ottaa mukaan vielä pitkiin aikoihin. Kunhan tutustellaan ja makustellaan puuhailemista.
Sivulle perusasentoon ohjaamista kokeilin tänään ekaa kertaa. Noki kulkee nätisti namin perässä. Sivulle istahtaminen on vielä hakusessa, sillä Nokin mielestä maailman kivointa on huitoa namikättä tassulla. Ja siitä kun ei tässä puuhassa palkita. Kaikki tassut pitäisivät pysyä maassa. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa..
Ollaan käyty Nokin kanssa pentukurssilla treenailemassa häiriön alla työskentelemistä. Noki kestää hienosti muita pentuja - toisin sanoen se tuijottelee minua ja vain välillä hairahtaa tutkimaan muita kurssille osallistujia. Nokin saa äänellä ohjaamalla ja kehumalla kulkemaan hihna löysänä muiden koirien lähellä.
Onpa taas hauskaa huomata, miten nopeasti ja miten paljon pentukoira oppiikaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti