Kirjoitin tämän seuraavan tekstin agilitytreenien jälkeisessä huumassa vesikoirafoorumille, mutta pistän sen myös tänne itselleni muistoksi niitä agilitytreenikertoja varten, kun Kola on possuillut ja minä sählännyt enemmän kuin laki sallii.
-----------------------------------------------------------------Voi vitsi täytyy nyt ihan foorumillakin hehkuttaa tätä meidän agilityporukkaa!
Aivan mahdottoman mukavaa treenata teidän kanssa ja jos mahdollista, vielä mahdottomamman mukavaa on se, että olen löytänyt (ainakin tänään
) Kolan moottorin. Toki moottori ihan melkein hirttää kiinni, mutta Kola menee, se ei paineistu (liikaa), se on ihan HULLUN intona ja nauttii joka solullaan.Kola siis toimi tänään pallolla. En palkannut sitä ollenkaan ruualla, kun se ei kerran ruuan avulla pysty, kykene tai halua. Kola menee ihan lukkoon: ei suostu istumaan, ei suostu tulemaan luokse, se vaan odottaa joka solullaan sitä, että päästän sen radalle. Siis näin agility sujuu nameilla. Kola ei vaan pysty. Syytä en tiedä.
Pallo kädessäni aiheuttaa seuraavaa: 1) Kola karjuu 2)Kola näppii hihasta 3)Kola karjuu 4)Kola pomppii JA 5)Kola istuu ensimmäisen esteen eteen (joskin ihan todella lyhyellä sytytyslangalla varustettuna dynamiittina, valmiina räjähtämään radalle) 6)etenee radalla täy-sil-lä - niin kovalla vauhdilla siis, ettei mulla ole muuta kuin jarrun rooli - ja 7) palkkautuu pallon heitosta. Mikä parempaa?
Odotan keskiviikkoja aina kovasti, koska tämä on vaan niiiin hauskaa.
En voi uskoa, että agilityn rintamalla (ehkä) koskaan oltaisi kisatasolla, mutta siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - yhdessä tekeminen on niin huolettoman hulvatonta.Erityiskiitos Anninalle ja Annalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti