Aamulla kukonlaulun aikaan Noki ilmoitti, että nyt vois vaikka herätä. Ja sittenhän herättiin. Käytiin pissalla ja aamupalalla ja palattiin takaisin nukkumaan. Kymmenen aikoihin suunnattiin Kolan ja Nokin kanssa nokka kohti pentutreffejä. Nokin äiti ja siskot saatiin samalle lenkille ja pääsin näkemään mustat otukset ensimmäistä kertaa pentulaatikkoiän jälkeen. Reippaita otuksia, mutta täytyy sanoa, etten itse pystynyt erottamaan ulkonäön perusteella kolmea siskosta toisistaan.. Musta on musta on musta, eikä siinä lenkkeillessä ehtinyt löytää niitä persoonallisia ulkonäön piirteitä millään.. :) Noki lähinnä säntäili lenkin ajan Kolan, Ronjan ja Miisa-äiskän perässä isojen koirien juttuja puuhaillen.
Lenkin päätteeksi sain kuulla, että Nokin silmäluomesta löytämäni pieni punainen möhkyrä on todennäköisesti histiosytooma, joka katoaa omia aikojaan - tai jos ei katoa, (tai jos alkaa häiritä Nokin elämää) niin sitten pohditaan jotain muuta ratkaisua tilanteeseen. Ystävämme Google paljastaa terveysasioista aina jotain tappavan mielenkiintoista. Niin tässäkin tapauksessa. Aina on se pienen pieni mahdollisuus, että kyse onkin jostain paljon pahemmasta. Mutta niinhän se on aina. Päätin ottaa asian kanssa sellaisen lupsakkaan asenteen, että "kattellaan, seuraillaan".
Lenkin jälkeen suunnattiin Lahteen isänpäiväkahvia juomaan. Päivällisen jälkeen käytiin metsälenkillä juoksuttamassa ukkeleita. Sitä ennen Noki kohtasi ensimmäistä kertaa elämässään kissan. :D Noki piti hirmuista ärinää ja purinaa ja kissa tuijotti hievahtamatta häntä paksuna Nokia. Fiksuna otuksena Noki piti kissaan etäisyyttä eikä näyttänyt edes harkitsevan lähelle menemistä.
Metsälenkillä Noki paineli jo ihan huikeaa vauhtia Kolan perässä ja osasi pitää keppiään vahtivaan Kolaan juuri sen verran etäisyyttä (eli n. 15cm), että Kolalla ei mennyt herne nenuun. Ja totta kai Noki esitteli pentumahtiaan Kolan pudottaessa keppinsä maahan. Noki säntäsi paikalle pää viidentenä jalkana ja asettui seisoskelemaan kepin päälle. Kolalta melkein plopsahtavat silmät päästä joka kerta, kun Noki tämän tempauksensa toteuttaa. Kolan etikettisäännöt selvästi sanovat, että TOISEN KEPPI ON TOISEN KEPPI. SIIHEN EI KOSKETA! Niinpä Kola on ihan pinteessä, kun sen omasta kepistä tuleekin yhtäkkiä Noki-röyhkimyksen keppi ja omaa etikettisääntöään tiukasti noudattava Kola ei voi keppiin enää koskea, koska se on toisen keppi - ei Kolan keppi enää lainkaan. Pikku Röyhkimystä ei Kolan iiiiiso keppi oikeasti sitten kiinnostanut tippaakaan, vaan se jatkoi matkaansa heti, kun Kola oli luopunut kepistä. Niinpä Kola sai etikettisääntöään rikkomatta keppinsä aina takaisin - menettääkseen sen hetken päästä taas uudelleen..
..pieni karvainen röyhkimys.. >:|
hihi
Lenkin päätteeksi sain kuulla, että Nokin silmäluomesta löytämäni pieni punainen möhkyrä on todennäköisesti histiosytooma, joka katoaa omia aikojaan - tai jos ei katoa, (tai jos alkaa häiritä Nokin elämää) niin sitten pohditaan jotain muuta ratkaisua tilanteeseen. Ystävämme Google paljastaa terveysasioista aina jotain tappavan mielenkiintoista. Niin tässäkin tapauksessa. Aina on se pienen pieni mahdollisuus, että kyse onkin jostain paljon pahemmasta. Mutta niinhän se on aina. Päätin ottaa asian kanssa sellaisen lupsakkaan asenteen, että "kattellaan, seuraillaan".
Lenkin jälkeen suunnattiin Lahteen isänpäiväkahvia juomaan. Päivällisen jälkeen käytiin metsälenkillä juoksuttamassa ukkeleita. Sitä ennen Noki kohtasi ensimmäistä kertaa elämässään kissan. :D Noki piti hirmuista ärinää ja purinaa ja kissa tuijotti hievahtamatta häntä paksuna Nokia. Fiksuna otuksena Noki piti kissaan etäisyyttä eikä näyttänyt edes harkitsevan lähelle menemistä.
Metsälenkillä Noki paineli jo ihan huikeaa vauhtia Kolan perässä ja osasi pitää keppiään vahtivaan Kolaan juuri sen verran etäisyyttä (eli n. 15cm), että Kolalla ei mennyt herne nenuun. Ja totta kai Noki esitteli pentumahtiaan Kolan pudottaessa keppinsä maahan. Noki säntäsi paikalle pää viidentenä jalkana ja asettui seisoskelemaan kepin päälle. Kolalta melkein plopsahtavat silmät päästä joka kerta, kun Noki tämän tempauksensa toteuttaa. Kolan etikettisäännöt selvästi sanovat, että TOISEN KEPPI ON TOISEN KEPPI. SIIHEN EI KOSKETA! Niinpä Kola on ihan pinteessä, kun sen omasta kepistä tuleekin yhtäkkiä Noki-röyhkimyksen keppi ja omaa etikettisääntöään tiukasti noudattava Kola ei voi keppiin enää koskea, koska se on toisen keppi - ei Kolan keppi enää lainkaan. Pikku Röyhkimystä ei Kolan iiiiiso keppi oikeasti sitten kiinnostanut tippaakaan, vaan se jatkoi matkaansa heti, kun Kola oli luopunut kepistä. Niinpä Kola sai etikettisääntöään rikkomatta keppinsä aina takaisin - menettääkseen sen hetken päästä taas uudelleen..
..pieni karvainen röyhkimys.. >:|
hihi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti