meidän aamu

Nunosen innoittamana lähdin purkamaan meidän arkiaamujen rutiineita tekstiksi.

0) Herätyskello soi normaalisti kello 6:20. Sammutan herätyksen ja nousen välittömästi ylös. Noki nousee nukkumatyynyltään ja vispaa häntäänsä onnesta kiemuralla. Tassuttelemme yhdessä tuumin kohti keittiötä ja Kolaa. Kola ei halua nukkua makuuhuoneessa, vaan sen paikaksi on muotoutunut sohvan takana oleva tila.

1) Kola alkaa venytellä itseään. -> Noki hyökkii "leikkiasennossa" venyttelevän Kolan ympärillä ja on edelleen onnesta soikeana.

2) Astelemme yhdessä vessaan. Vessakummit hyörivät jaloissa - Noki edelleen onnesta soikeana. Kola tyynen rauhallisena. Rapsutellaan ja hyöriskellään. Noki venyttelee Kolan korvia. Ja on onnesta soikeana.

3) Vessasta reitti kulkee suoraan jääkaapille. Matkalla käteen tarttuvat poikien ruokakupit.

4) Kello on 6:25. Kola asettuu lepäilemään keittiön lattialle. Noki asettuu ruokakaapin välittömään läheisyyteen odottamaan lattialle putoilevia nappuloita.

5) Laitan jääkaapista lihaa kuppiin ja mikroon lämpiämään.

6) Lämmitetyn lihan sekaan lisään kourallisia kuivanappulaa. Kourasta putoilee aina muutama nappula lattialle. -> Nokin odotus palkitaan ja se hyökkii etsimään pudonneet yksilöt.

7) Kello on 6:30. Kola saa ruokansa. Noki pomppii sinne tänne ja lopulta sekin saa ruokansa.

8) Poikien syödessä minä harjaan hiukset, meikkaan ja pistän työkamppeet niskaan. Yleensä Kola tulee ensimmäisenä seurakseni vessaan, ja käpertyy lattialle vielä hetkeksi lepäilemään. Noki puhdistaa oman kuppinsa ja sitten nuolee Kolan kupin puhtaaksi. Ja sitten se palaa vielä katsomaan omaa kuppiaan ja nuolee senkin. Tämän jälkeen Nokikin saapuu vessaan pötköttelemään.

9) Kello on 6:40. Pistän vitamiiniporeet porisemaan vesilasiin. Kola tietää, että tämä on Merkki. Se suuntaa eteiseen.

10) Kello on 6:45. Kengät jalkaan, hihnat pojille, vitamiinipore kitusiin ja ulos.

11) Kierretään aina sama lenkki. Noki käy ensimmäisessä mutkassa pissalla ja seuraavassa kakalla. Kola on oppinut jo näissä kohdissa pysähtymään. Matka ei kuitenkaan jatku ennen kuin pikkuveli on saanut hommat hoidettua.

12) Kello on 6:50. Aamulenkin metsäreittiosuudella lasken Nokin hihnasta irti. Minä ja Kola - aamumörrimöykyt - tallustellaan hötkyilemättä Nunosen kuvaamina robotteina eteenpäin. Piksupoksu on edelleen onnesta soikeana ja ryntäilee hiekkatiellä sinne tänne hihna perässään.

13) Hiekkatien päättyessä nappaan Piksun hihnasta kiinni ja tassuttelemme kotiin. Kotiportilla Piksu on jälleen onnesta soikeana ja todennäköisesti roikkuu Kolan hihnassa, pomppii ja hyörii.

14) Hissillä yläkertaan. Koirat hihnasta irti. Kola kierähtää kerälle nukkumaan. Noki rauhoittuu myös nopeasti.

15) Kello on 7.00. Palaan eteiseen ja suuntaan autolle. Työpäivää kohti.

Ollaan sen verran aikaisin aamulenkillä, että vain hyvin harvoin törmäämme juuri keneenkään. Aikoinaan kun kuljin julkisilla töihin, opin "tuntemaan" kanssani samassa aamurytmissä eläviä lintuvaaralaisia. Sittemmin olen vaihtanut yksityisautoiluun ja nämä "tutut" ovat kadonneet.

Kuten ehkä huomasitte, olemme Kolan kanssa päässeet totuttelemaan onnesta soikeana aamumörreilyämme häiritsevän otuksen läsnäoloon. Onneksi vain harvoin tämä herra Soikio on niin soikeana, että riehaantuu. Yleensä onnellisuuden läsnäolo on tarpeeksi laimeaa, että minä ja Kola kestämme sen muuttumatta täysin synkiksi myrskypilviksi. Liiallinen onnellisuus aamutuimaan on jotain aivan karmeaa.