Tässä vaiheessa me nyt olemme. Mielipiteet etenemisen suhteen ovat tervetulleita. Myös korjaus- ja muutosehdotuksia otetaan vastaan. ;)
4 kommenttia:
Partasen emäntä
kirjoitti...
Noutohan näyttää hyvältä! :) Hyvä Emppu ja Kola! *aplodeeraa*
Pienenä huomiona: Nyt kun Kola on selvästi hoksannut asian ytimen, voi olla hyvä alkaa aika nopeasti vaatia siltä, että jättää tuon päänkeikuttelun pois. Se yltyy helposti viskomiseksi tai pureskeluksi. Tai ainakin minulle se näyttää olevan merkki kuitenkin pienestä paineistumisesta.
Kun siis nyt olette mainiossa vauhdissa ja kummallakin on itsevarmuus kohdallaan, mene saman tien loppuun asti eli tasaiseen pitoon. :)
Joo, ajattelinkin sen olevan seuraava askel. Ja tämä onnistunee niin, että naksautan vasta, kun Kola pitää päätään paikallaan? :) Kola toimii tuossa mun kokemuksen mukaan ihan samoin kuin aina naksutellessa. Se on aika kierroksilla, kitisee ja tekee hirveästi mitä tahansa, että saisi naksun palkaksi. Ja kun se ei tuossa istuessaan kapula suussa muuta voi tehdä, se keikuttelee päätään. En tiedä, onko se paineistumista vai ei, mutta ainakaan se ei näyttäisi paineistuvan yhtään sen enempää kuin tavallisestikaan naksutellessa.
Hyvä siitä keikuttelusta on kuitenkin päästä eroon, kun se on turhaa sähläystä.
Mitä tasainen pito tarkoittaa? Sitä, että ei mälvää vai sitä, että pitää keskeltä kapulaa kiinni vai sitä että puristaa tasaisesti kapulaa vai kaikkia näitä?
Vanu oivalsi tasaisen pidon, kun aloin palkata vain niistä kerroista, kun se piti tasaisesti. Aluksi palkitsin muutaman kerran ENNEN kuin se ehti alkaa pureskella, ja sitten keskeytin suorituksen heti, jos pureskelu alkoi. Eli jos pureskeli, jäi vain ilman palkkaa. Aika pian sillä alkoi raksuttaa, että jotain pitäisi muuttaa. Tarjosi tasaista pitoa -> superpalkka. Lamppu syttyi. ;)
Tasainen pito (miten minä sen ymmärrän) tarkoittaa sitä, että esine on tasapainoisesti koiran suussa - jotta sen ei tarvitse siirrellä sitä -, puruote on tarpeeksi voimakas, eikä koira mälvää tai narskuttele tai visko päätään.
Leveäpäisissä noutokapuloissa (tai naruleluissa) on se hyvä puoli, että päädyt ohjaavat ottamaan keskeltä kiinni, jolloin koiran ei tartte korjata otetta enää suussa. Kannattaa tarkistaa myös, että koira osaa ottaa esineen siihen kulmahampaiden taakse, ei poskihampaiden väliin suun takaosaan. Sekin auttoi meillä pureskeluun.
Lisäys vielä: Ole tuossa vaiheessa tarkkana, että onnistumisia tulee edelleen ENEMMÄN kuin korjattavia suorituksia! Eli aina väliin palkkio niin lyhyestä pidosta, ettei se ehdi alkaa pureskella. Tai jos se lopettaa välittömästi pureskelun ja pitää hetken tasaisesti. Mutta älä kasvata vaatimustasoa liikaa. Ja voi olla parempi tehdä tuo ensin pelkällä pidolla, siis ilman sitä itse noutoliikettä.
Ja pidä treenien sävy yhtä positiivisena ja rentona kuin aiemminkin. :)
Kolan luonne
Kola on terävä. Se reagoi tarpeelliseksi tulkitessaan asioihin todella nopeasti. Kolan vahtivietti on hallinnassa, mutta silti vahvana taustalla. Se vahtii ruokaansa ja lelujaan/keppejään erityisesti muilta koirilta kovan äänen avulla. Mielestäni Kola on enemmän kova kuin pehmeä. Vain hyvin hyvin harvat ikävät asiat jäävät painamaan.
Nokin luonne röyhkeyteen taipuvainen sopivasti sosiaalinen pussailija ja sylivauva
Kolan lempinimet Pomppu, Koo
Nokin lempinimet Piksu, Piku, Pik
Kolan ammatti Kola on työkoira. Sen työ olisi vahtia omaa reviiriä ja ilmoittaa saapujista. Tällä hetkellä se ei pääse tätä työtään tekemään, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa Kolallakin on oma reviiri, jota se saa ihan luvan kanssa vahtia. Kola ei soveltuisi mielestäni luonteensa puolesta pelkäksi "sohvakoiraksi". Se tarvitsee tekemistä pysyäkseen järjissään.
Nokin ammatti Pikkuveli, harrastelijavaras ja possuilija
Kola ja ihmiset Kola suhtautuu vieraisiin varautuneesti. Lähtökohtaisesti se ei pidä vieraista vaan eläisi mielellään oman laumansa keskuudessa. Oman lauman ulkopuoliset ihmiset saisivat Kolan mielestä pitää tunkkinsa ja painua häiritsemästä Kolan lauman elämää. Kola ei ota uusia ihmisiä laumaansa kovinkaan helposti. Kaikkein helpointa Kolan kanssa on tulla juttuun, kun sen jättää täysin huomiotta. Kolaan ei pysty väkisin tutustumaan, joten ei kannata edes yrittää. ;) Kola vahtii kotiaan ja ottaa vastaan vierailijat haukun ja murinan säestyksellä. Se kuitenkin hiljenee ja ryhtyy tarkkailemaan tilanne sivusta, jos saa olla rauhassa. Älä siis ota henkilökohtaisesti, jos Kola ei rakastakaan juuri sinua. Ole tyytyväinen, jos se sietää sinua, ja ala rapsutella Nokia.
Noki ja ihmiset Noki ei ryntää pussailemaan ketään, mutta menee kyllä avoimesti tutustumaan kaikkiin ihmisiin. Se heilauttelee häntäänsä ja seisoo rapsuteltavana. Välillä jotain outoja tyyppejä, joilla on ihmeellinen hattu tai joku muu epäilyttävä juttu, pitää ensin varovasti haukkua. Sitten vasta voi mennä katsomaan.
Kola ja koirat Koiraseurassa Kola on kasvanut oman tiensä kulkijaksi.Kola ei halua tulla fyysisesti jyrätyksi, joten se on ottanut koiralaumoissa lähinnä kärkimiehen roolin. Se kulkee kaukana jonon kärjessä ja käy välillä katsomassa, että omistaja on vielä jonossa mukana. Kola ei pidä itseään isommista "vääränrotuisista" uroksista ja suhtautuu isoihin narttuihinkin varoen. Muuten nartut saavat pistää Kolan vaikka solmuun. Urosten sitä vastoin on turha yrittää pistää Kolaa järjestykseen - se kun ei onnistu ilman taistelua.
Noki ja koirat Noki tahtoisi lenkillä päästä katsomaan kaikkia koiria. Kimppalenkeillä Noki tulee hienosti toimeen kaikkien kanssa, ei pakoile, ei arkaile mutta ei myöskään ole liian röyhkeä tai päällekäyvä.
Kola ja äänet Kola ääntelee paljon, mutta ei haukkumalla. Se vinkuu, vikisee, kitisee, murisee ja mörisee. Vahtihaukku puhkeaa vain silloin, kun joku tulee Kolan reviirille. Muutoin se haukkuu vain yllytettynä tai leikkiessään muiden koirien kanssa. Äänien suhteen Kola on luotettava. Se on tottunut bussien, ihmisten, lentokoneiden ja ampumisen ääniin - tästä kiitos kuuluu asuinympäristöllemme.
Noki ja äänet En ole koskaan nähnyt Nokin hätkähtävän kovia ääniä. Nykyisellä kokemuksellani väittäisin äänivarmaksi otukseksi.
Kola ja harrastukset Etenkin kesäisin treenataan tokoa erilaisissa porukoissa enemmän tai vähemmän joka viikko. Agilitystä on vuosien 2009 ja 2010 aikana tullut ykköslajimme ainakin Kolan mielestä. Se rakastaa liitelyä koko pienestä sydämestään. Tokotreenailuakin Kola jaksaisi ihan loputtomiin. Se rakastaa yhdessä tekemistä.
Noki ja harrastukset Viikottain käydään treenailemassa treenailemista tokoporukassa. Tokoa treenaillaan myös koirakoulu Kompassissa. Noki aloittaa agilityn kevään 2010 aikana. Noki harrastaa myös Miskan ja Kolan kanssa peuhaamista.
4 kommenttia:
Noutohan näyttää hyvältä! :) Hyvä Emppu ja Kola! *aplodeeraa*
Pienenä huomiona: Nyt kun Kola on selvästi hoksannut asian ytimen, voi olla hyvä alkaa aika nopeasti vaatia siltä, että jättää tuon päänkeikuttelun pois. Se yltyy helposti viskomiseksi tai pureskeluksi. Tai ainakin minulle se näyttää olevan merkki kuitenkin pienestä paineistumisesta.
Kun siis nyt olette mainiossa vauhdissa ja kummallakin on itsevarmuus kohdallaan, mene saman tien loppuun asti eli tasaiseen pitoon. :)
Joo, ajattelinkin sen olevan seuraava askel. Ja tämä onnistunee niin, että naksautan vasta, kun Kola pitää päätään paikallaan? :) Kola toimii tuossa mun kokemuksen mukaan ihan samoin kuin aina naksutellessa. Se on aika kierroksilla, kitisee ja tekee hirveästi mitä tahansa, että saisi naksun palkaksi. Ja kun se ei tuossa istuessaan kapula suussa muuta voi tehdä, se keikuttelee päätään. En tiedä, onko se paineistumista vai ei, mutta ainakaan se ei näyttäisi paineistuvan yhtään sen enempää kuin tavallisestikaan naksutellessa.
Hyvä siitä keikuttelusta on kuitenkin päästä eroon, kun se on turhaa sähläystä.
Mitä tasainen pito tarkoittaa? Sitä, että ei mälvää vai sitä, että pitää keskeltä kapulaa kiinni vai sitä että puristaa tasaisesti kapulaa vai kaikkia näitä?
Vanu oivalsi tasaisen pidon, kun aloin palkata vain niistä kerroista, kun se piti tasaisesti. Aluksi palkitsin muutaman kerran ENNEN kuin se ehti alkaa pureskella, ja sitten keskeytin suorituksen heti, jos pureskelu alkoi. Eli jos pureskeli, jäi vain ilman palkkaa. Aika pian sillä alkoi raksuttaa, että jotain pitäisi muuttaa. Tarjosi tasaista pitoa -> superpalkka. Lamppu syttyi. ;)
Tasainen pito (miten minä sen ymmärrän) tarkoittaa sitä, että esine on tasapainoisesti koiran suussa - jotta sen ei tarvitse siirrellä sitä -, puruote on tarpeeksi voimakas, eikä koira mälvää tai narskuttele tai visko päätään.
Leveäpäisissä noutokapuloissa (tai naruleluissa) on se hyvä puoli, että päädyt ohjaavat ottamaan keskeltä kiinni, jolloin koiran ei tartte korjata otetta enää suussa. Kannattaa tarkistaa myös, että koira osaa ottaa esineen siihen kulmahampaiden taakse, ei poskihampaiden väliin suun takaosaan. Sekin auttoi meillä pureskeluun.
Lisäys vielä: Ole tuossa vaiheessa tarkkana, että onnistumisia tulee edelleen ENEMMÄN kuin korjattavia suorituksia! Eli aina väliin palkkio niin lyhyestä pidosta, ettei se ehdi alkaa pureskella. Tai jos se lopettaa välittömästi pureskelun ja pitää hetken tasaisesti. Mutta älä kasvata vaatimustasoa liikaa. Ja voi olla parempi tehdä tuo ensin pelkällä pidolla, siis ilman sitä itse noutoliikettä.
Ja pidä treenien sävy yhtä positiivisena ja rentona kuin aiemminkin. :)
Lähetä kommentti