Kola kävi aamupäivästä hierojalla. Tuomio oli, että lantion lihakset ovat jumissa ja niin ovat vinot vatsalihaksetkin. Ja eipä tuota voinut olla huomaamatta hieromista tuntemattomampikaan. Kola rentoutui nopeasti hierottavaksi, mutta kun päästiin käsiksi lantion alueelle, Kola alkoi kiemurrella ja nostella päätä sen näköisenä, että "jos et viitsisi sieltä, vaan josko jostain muualta hieroisit, kun se on niin mukavaa". Kolan peitsaaminen on siis saanut peitsaukseen tarvittavat lihakset ymmärrettävästi jumiin. Saa nähdä, jos lähtisi ihan fyssarin voimin selvittämään, mistä peitsaaminen oikeasti johtuu, vai onko se vaan opittu huono tapa.
Iltapäivästä suunnattiin Lintuvaaran Lintumetsän koulun (blaa blaa typeriä lintukouluja on ainakin miljoona) metsiin. (Lintumetsän vaariin? Lintuvaaran metsiin? Lintumetsän metsiin? Lintuvaaran vaariin?)
Mukana painelivat Kola, Noki, Misse, Ronja ja Remu. Jengi tuntee toisensa niin hyvin, että menoa on todella mukava katsella. :) Koirat painelivat pois pakkaspäivinä kertynyttä energiaa niin että kinokset pöllähtelivät. Tunti syvissä hangissa - ja kotiin saapui kaksi ruokakuppejaan silmät pyöreinä kolisuttelevaa karjuvan nälkäistä karvanaamaa. Jei, oli mukavaa!
1 kommentti:
Kiitos meidän jengiltä, Ronja pötkähti heti soffalle ja Remu vielä touhuaa omiaan lähinnä kuivattelee itseään mattoihin.. Alkoi olla oikeasti jo pikkisen sellaisia merkkejä, että jos kohta ei päästä purkamaan tätä energiaa metsään kavereiden kanssa, niin pistetään koko kämppä paskaks.. ja täytyy myöntää että teki myös mammalle äärimmäisen hyvää päästä tarpomaan metsiin.. Ja tosi ihana katsella kun pojat painavat menemään peräkanaa ja Nokistakin alkaa tulla koira meidän koirien mielestä ja sen voi jo ottaa vähän leikkiinkin mukaan ja pilkku on yksi laumaan kuuluva jäsen siinä missä turriaisetkin.. :)
Lähetä kommentti