DUM DI DUM DI DUM *äänekästä henkselien paukuttelua ja omakehuhaiseetia*
Mä niiiiiiiiiiin koulutan tosta vielä sellasen noutajan, ettei mitään rajaa. Se noutaa mulle aamiaiset ja sanomalehdet ja vaikka kuun vielä taivaalta. Sanokaa mun sanoneen. ;)
No niin, paluu todellisuuteen.
Pakkasta on liikaa, joten agilitytreenit jäivät tältä illalta väliin.
On siis hyvää aikaa jatkaa naksuttelua.
Otan ja lämmitän maksaa. Naksun kiinnitysrengas helisee merkitsevästi. Kola singahtaa liikkeelle kiihtyneen näköisenä. Noki suljetaan jälleen tämän makuuhuoneessa kokoontuvan salaseuran ulkopuolelle.
Istun maahan ja annan Kolalle käskyn. "Nouda." Tämä on testi. Onko se tajunnut jotain, vai jättänyt tajuamatta. Niinhän siinä tietenkin käy, ettei Kola mitään nouda. Se yrittää koskettaa kirsullaan nenääni. Tätähän me on naksuttimen kanssa tehty. Kosketeltu neniä. Ja se on Kolan mielestä ehkä maailman parasta. (Tai naksuttelu on maailman parasta.)
Joten otan noutokapulan (joka siis edelleen on vain pötkölelu) ja tarjoan sitä Kolalle. Kola ottaa sen suuhunsa ja pudottaa heti. Perhanan otus. ;) Tarjoan uudelleen ja tällä kertaa pidän taas hellästi kuonosta kiinni. Kola veivaa innosta hötkyten päätään, mutta pitää otteen kapulasta. Naksautan. Tätä harjoitusta tehdään pari kertaa ja palautetaan mieleen, että mistä tässä oikein oli kyse.
Ryhdyn jälleen jättämään kuonosta kiinni pitämisen pois. Kola huojuttaa päätään, mutta pitää tiukan otteen. Pään huojutus liittyy selvästi siihen, että Kola haluaisi mälvätä lelua, mutta koska tähän asti olen pitänyt sen leuoista kiinni, se ei ole voinut mälvätä, mutta päätään se on silti liikutellut kuvitteellisen pureskelun tahdissa. Kola pitää kapulasta hyvän otteen ja pudottaa vasta, kun naksautan.
En meinaa uskaltaa pidentää aikaa, jonka Kola joutuu pitämään kiinni kapulasta ennen naksahduksen vapauttavaa ääntä. Pelkään, että Kola alkaa pudotella kapulaa. Niinpä vaikeutan harjoitusta tavalla, joka itsestäni tuntuu hyvältä. Otan Kolan sivulle ja tarjoan sille kapulaa. "Nouda." Kola katsoo minua kasvoillaan ilme: "Hm. Nyt en ymmärrä." Tuijotan tuota riemuidioottia silmiin ja toistan käskyn. Pöljäke toteaa, ettei vedätys mene läpi ja ottaa kapulan suuhunsa. Pää huojuu, mutta ote on tiukka. Naksautan melko nopeasti ja kehun vuolaasti.
Toistetaan tätä harjoitusta kerta toisensa jälkeen. Kola vinkuu innosta. Jossain vaiheessa se istuu kapula suussaan, heiluttaa villisti häntäänsä JA tarjoaa samalla tassua. Ja minä kun luulin, etteivät sen urosmaiset aivot kykene suorittamaan yhtä aikaa istumista ja kapulasta kiinni pitämistä. Ja nyt tuo uuvatti heiluttaa häntäänsä ja antaa samalla tassuakin. :D Repeän nauramaan. Ihan hirmu hassu otus. Ja ihan hirmu kivaa tehdä yhdessä hommia.
Lopulta uskaltaudun pidentämään aikaa, jonka Kola pitää kapulaa suussaan. Kyse on edelleen vasta sekunneista, mutta viikko sitten Kola olisi pitänyt kapulaa suussaan ihan maksimissaan sekunnin. Ja nyt se pitää sitä mälväämättä viisi sekuntia JA irrottaa vasta, kun olen naksauttanut. Tekipä muutamia kertoja ihan niinkin, että ei pudottanut kapulaa naksusta, vaan odotti, että otan kapulan sen suusta.
Voi jessus. Tämä on huikeaa!
---
Noki toimii Kolan kierrosten nostattajana. Siirrän Kolan välillä salaseuran ulkopuolelle ja otan Nokin makuuhuoneeseen treenaamaan perusasentoa. Kola kitisee oven takana. Ja herra Pieni Nokipoika vängertää itsensä sivulle kauniiseen perusasentoon.
Mä niiiiiiiiiiin koulutan tosta vielä sellasen noutajan, ettei mitään rajaa. Se noutaa mulle aamiaiset ja sanomalehdet ja vaikka kuun vielä taivaalta. Sanokaa mun sanoneen. ;)
No niin, paluu todellisuuteen.
Pakkasta on liikaa, joten agilitytreenit jäivät tältä illalta väliin.
On siis hyvää aikaa jatkaa naksuttelua.
Otan ja lämmitän maksaa. Naksun kiinnitysrengas helisee merkitsevästi. Kola singahtaa liikkeelle kiihtyneen näköisenä. Noki suljetaan jälleen tämän makuuhuoneessa kokoontuvan salaseuran ulkopuolelle.
Istun maahan ja annan Kolalle käskyn. "Nouda." Tämä on testi. Onko se tajunnut jotain, vai jättänyt tajuamatta. Niinhän siinä tietenkin käy, ettei Kola mitään nouda. Se yrittää koskettaa kirsullaan nenääni. Tätähän me on naksuttimen kanssa tehty. Kosketeltu neniä. Ja se on Kolan mielestä ehkä maailman parasta. (Tai naksuttelu on maailman parasta.)
Joten otan noutokapulan (joka siis edelleen on vain pötkölelu) ja tarjoan sitä Kolalle. Kola ottaa sen suuhunsa ja pudottaa heti. Perhanan otus. ;) Tarjoan uudelleen ja tällä kertaa pidän taas hellästi kuonosta kiinni. Kola veivaa innosta hötkyten päätään, mutta pitää otteen kapulasta. Naksautan. Tätä harjoitusta tehdään pari kertaa ja palautetaan mieleen, että mistä tässä oikein oli kyse.
Ryhdyn jälleen jättämään kuonosta kiinni pitämisen pois. Kola huojuttaa päätään, mutta pitää tiukan otteen. Pään huojutus liittyy selvästi siihen, että Kola haluaisi mälvätä lelua, mutta koska tähän asti olen pitänyt sen leuoista kiinni, se ei ole voinut mälvätä, mutta päätään se on silti liikutellut kuvitteellisen pureskelun tahdissa. Kola pitää kapulasta hyvän otteen ja pudottaa vasta, kun naksautan.
En meinaa uskaltaa pidentää aikaa, jonka Kola joutuu pitämään kiinni kapulasta ennen naksahduksen vapauttavaa ääntä. Pelkään, että Kola alkaa pudotella kapulaa. Niinpä vaikeutan harjoitusta tavalla, joka itsestäni tuntuu hyvältä. Otan Kolan sivulle ja tarjoan sille kapulaa. "Nouda." Kola katsoo minua kasvoillaan ilme: "Hm. Nyt en ymmärrä." Tuijotan tuota riemuidioottia silmiin ja toistan käskyn. Pöljäke toteaa, ettei vedätys mene läpi ja ottaa kapulan suuhunsa. Pää huojuu, mutta ote on tiukka. Naksautan melko nopeasti ja kehun vuolaasti.
Toistetaan tätä harjoitusta kerta toisensa jälkeen. Kola vinkuu innosta. Jossain vaiheessa se istuu kapula suussaan, heiluttaa villisti häntäänsä JA tarjoaa samalla tassua. Ja minä kun luulin, etteivät sen urosmaiset aivot kykene suorittamaan yhtä aikaa istumista ja kapulasta kiinni pitämistä. Ja nyt tuo uuvatti heiluttaa häntäänsä ja antaa samalla tassuakin. :D Repeän nauramaan. Ihan hirmu hassu otus. Ja ihan hirmu kivaa tehdä yhdessä hommia.
Lopulta uskaltaudun pidentämään aikaa, jonka Kola pitää kapulaa suussaan. Kyse on edelleen vasta sekunneista, mutta viikko sitten Kola olisi pitänyt kapulaa suussaan ihan maksimissaan sekunnin. Ja nyt se pitää sitä mälväämättä viisi sekuntia JA irrottaa vasta, kun olen naksauttanut. Tekipä muutamia kertoja ihan niinkin, että ei pudottanut kapulaa naksusta, vaan odotti, että otan kapulan sen suusta.
Voi jessus. Tämä on huikeaa!
---
Noki toimii Kolan kierrosten nostattajana. Siirrän Kolan välillä salaseuran ulkopuolelle ja otan Nokin makuuhuoneeseen treenaamaan perusasentoa. Kola kitisee oven takana. Ja herra Pieni Nokipoika vängertää itsensä sivulle kauniiseen perusasentoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti