kih kih kih *hykertelyä*

..odo..ta...

...

PUTKI *RÄYRÄYRÄYRÄYRÄY*

TÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄLLÄ *RÄYRÄYRÄY*

HYPPY *RÄY*
HYPPY *RÄYHRÄY*
HYPPY *RÄY*

PUTTTTTTKIIII *hiljaisuus*

TÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ KIEEEEEEEE *RÄYRÄYRÄYRÄY*

TÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ

HYPP HYPPPPP MENEMENEMENE HYPPPPP PUTKIIIIIII *RÄYRÄYRÄY*

No. Ei se ihan noin sujuvasti sitten oikeasti mennyt vaan huutojen välillä jouduin ohjeilemaan edessä seikkailevaa Kolaa käsillä ja varmaan jollain alkukantaisilla äännähdyksilläkin. Mutta tuota se agility on:
Karjumista ja juoksemista.

Olin ihan auttamattoman hidas siinä vaiheessa, kun piti kierrättää Kola esteen takaa ja sen jälkeen jatkaa rata loppuun Kolan kanssa samalta viivalta edeten. Eli lähdimme takaa kierretyn esteen jälkeen yhtä matkaa kohti seuraavia kahta hyppyä ja putkea. Kola ehtisi varmaan lausua runoja ja stepata esteiden välissä, kun minä löntystän seuraavaa estettä kohti. Ja koska Kola ei lausu runoja tai edes steppaa, se hyppii edessäni tasakäpälää ja yrittää ymmärtää, mitä sen seuraavaksi pitäisi tehdä.

Ja kyllähän sen Kolasta oikeastaan näki, että alkutreenien yksittäisten esteiden hinkkaus oli kerännyt Kolaan sellaiset turhautumisen kierrokset, että oli aika odotettavissa, ettei lopuksi tehty rata tulisi sujumaan kovinkaan rauhallisissa tai minua kuuntelevissa merkeissä.

On se semmonen. Tykki. Jutum.

Noki teki putkea, leikki uudella Berran karvapatukallaan ja opetteli kiertämään siivekettä. Hyvin sekin osasi!

Niin ja samalla se karjuu minulle.