..Noki pakottaa Kolankin pussauskoppii!
On tuo noiden ukkeleiden parisuhde hauskaa seurattavaa. Ajattelin kirjata itselleni muistiin niiden tämän hetkistä olemista, kun oleminen varmaan ainakin jollain tasolla muuttuu Nokin aikuistuessa. Toivottavasti suhde ei muutu pahempaan vaan ainoastaan ehkä aikuistuu - siis jos jotain on pakko muuttaa.
Noki istuu Kolan kaveriksi kuin nenä päähän, tai siltä tällä hetkellä ainakin tuntuu. Noki osaa väistää juuri sopivissa paikoissa ja toisaalta mielistellä juuri sopivalla volyymillä. Ja toisaalta se osaa olla ottamatta tosissaan Kolan murinoita silloin, kun niitä ei ole tarkoitettukaan ihan tosissaan otettaviksi. :D
Kola ei pidä fyysisestä jyräämisestä, mutta pikkuhiljaa se on alkanut luottaa Nokiin tässäkin. Ja Noki on toki huomannut, että Kola ei enää pidä niin tiukkaa kuria fyysisen koskemattomuuden suhteen. Tämä johtaa siihen, että pojat touhuavat yhdessä enemmän ja Nokin itseluottamus Kolan röykyttämisen suhteen on kasvanut. Kola on selvästi tajunnut, että Noki voi hyppiä ja tuuppia ja lupsutella Kolan korvia ja silmiä ja huulia eikä se johda mihinkään sellaiseen, että Kolan pitäisi olla valmiina puolustamaan itseään. Ja jos Nokilta karkaakin homma lapasesta ja otteet meinaavat mennä liian koviksi, Kolan ei tarvitse kuin ihan kevyesti murahtamalla vinkata, että "nyt menee yli", niin Noki lopettaa. Kola on siis löytänyt Nokin jarrupolkimen ja varmaan tietää sen itsekin, koska sallii Nokilta melkoista murjomista. :)
Toisaalta Nokikin on oppinut luottamaan Kolaan. Kolan toiminta on nimittäin nyt puolen vuoden seurannan perusteella melko suoraviivaista. Ne asiat, jotka ovat kiellettyjä, ovat kiellettyjä aina ja ne asiat, joita saa tehdä, saa tehdä. Kola ei siis "kehitä" uusia sääntöjä täysin sattumanvaraisesti, joten sen reaktioita on minunkin melko helppoa aavistaa etukäteen. Kola ei myöskään pomota Nokia vaan kohtelee sitä oikeastaan hyvinkin kunnioittavasti. Kola ei esimerkiksi koskaan vie Nokilta leluja suusta tai pakota Nokia luopumaan leluistaan/ruuastaan. Muutenkaan Kola ei ole osoittanut mitään pomottamisen merkkejä esim. sen suhteen, saako Noki tulla sohvalle/rapsuteltavaksi/samaan huoneeseen tai saako Noki poimia itselleen maasta luun/lelun. Kaikki lelut ja luut ovat vapaita otettaviksi, elleivät ne ole Kolan suussa. (Ja silloinkin voidaan neuvotella siitä, jos Noki saisi kuitenkin suussa olevan lelun. ;)
Pohdiskelin tuossa metsässä Kolan käskytys- ja kieltotekniikoita. Kola käyttää Nokin ohjaamiseen oikeastaan neljää erilaista tapaa ja näihin tapoihin Noki on tietenkin kehittänyt omat toimintatapansa.
1) Hiljainen elehdintä. Häntä nousee tikuksi ja niskalihakset jäykistyvät = Et viitsisi. Ällötät minua.
-> Noki alkaa mielistellä Kolaa, nuolee huulia ja kiemurtelee kahdeksikkoa Kolan leuan alla. -> Kola joko jää ottamaan vastaan mielistelyä tai sitten tassuttelee ryytyneenä tilanteesta pois.
2) Murina ja mahdollinen kulmahampaiden vilauttelu. = Oot todella rasittava. Ala laputtaa kakara.
-> Noki ei reagoi juuri mitenkään tai vain kiihdyttää toimintaansa.
On tuo noiden ukkeleiden parisuhde hauskaa seurattavaa. Ajattelin kirjata itselleni muistiin niiden tämän hetkistä olemista, kun oleminen varmaan ainakin jollain tasolla muuttuu Nokin aikuistuessa. Toivottavasti suhde ei muutu pahempaan vaan ainoastaan ehkä aikuistuu - siis jos jotain on pakko muuttaa.
Noki istuu Kolan kaveriksi kuin nenä päähän, tai siltä tällä hetkellä ainakin tuntuu. Noki osaa väistää juuri sopivissa paikoissa ja toisaalta mielistellä juuri sopivalla volyymillä. Ja toisaalta se osaa olla ottamatta tosissaan Kolan murinoita silloin, kun niitä ei ole tarkoitettukaan ihan tosissaan otettaviksi. :D
Kola ei pidä fyysisestä jyräämisestä, mutta pikkuhiljaa se on alkanut luottaa Nokiin tässäkin. Ja Noki on toki huomannut, että Kola ei enää pidä niin tiukkaa kuria fyysisen koskemattomuuden suhteen. Tämä johtaa siihen, että pojat touhuavat yhdessä enemmän ja Nokin itseluottamus Kolan röykyttämisen suhteen on kasvanut. Kola on selvästi tajunnut, että Noki voi hyppiä ja tuuppia ja lupsutella Kolan korvia ja silmiä ja huulia eikä se johda mihinkään sellaiseen, että Kolan pitäisi olla valmiina puolustamaan itseään. Ja jos Nokilta karkaakin homma lapasesta ja otteet meinaavat mennä liian koviksi, Kolan ei tarvitse kuin ihan kevyesti murahtamalla vinkata, että "nyt menee yli", niin Noki lopettaa. Kola on siis löytänyt Nokin jarrupolkimen ja varmaan tietää sen itsekin, koska sallii Nokilta melkoista murjomista. :)
Toisaalta Nokikin on oppinut luottamaan Kolaan. Kolan toiminta on nimittäin nyt puolen vuoden seurannan perusteella melko suoraviivaista. Ne asiat, jotka ovat kiellettyjä, ovat kiellettyjä aina ja ne asiat, joita saa tehdä, saa tehdä. Kola ei siis "kehitä" uusia sääntöjä täysin sattumanvaraisesti, joten sen reaktioita on minunkin melko helppoa aavistaa etukäteen. Kola ei myöskään pomota Nokia vaan kohtelee sitä oikeastaan hyvinkin kunnioittavasti. Kola ei esimerkiksi koskaan vie Nokilta leluja suusta tai pakota Nokia luopumaan leluistaan/ruuastaan. Muutenkaan Kola ei ole osoittanut mitään pomottamisen merkkejä esim. sen suhteen, saako Noki tulla sohvalle/rapsuteltavaksi/samaan huoneeseen tai saako Noki poimia itselleen maasta luun/lelun. Kaikki lelut ja luut ovat vapaita otettaviksi, elleivät ne ole Kolan suussa. (Ja silloinkin voidaan neuvotella siitä, jos Noki saisi kuitenkin suussa olevan lelun. ;)
Pohdiskelin tuossa metsässä Kolan käskytys- ja kieltotekniikoita. Kola käyttää Nokin ohjaamiseen oikeastaan neljää erilaista tapaa ja näihin tapoihin Noki on tietenkin kehittänyt omat toimintatapansa.
1) Hiljainen elehdintä. Häntä nousee tikuksi ja niskalihakset jäykistyvät = Et viitsisi. Ällötät minua.
-> Noki alkaa mielistellä Kolaa, nuolee huulia ja kiemurtelee kahdeksikkoa Kolan leuan alla. -> Kola joko jää ottamaan vastaan mielistelyä tai sitten tassuttelee ryytyneenä tilanteesta pois.
2) Murina ja mahdollinen kulmahampaiden vilauttelu. = Oot todella rasittava. Ala laputtaa kakara.
-> Noki ei reagoi juuri mitenkään tai vain kiihdyttää toimintaansa.
Tätä tapahtuu varsinkin silloin, kun Kolalla on jotain, mitä Noki haluaisi itselleen. Sisällä Kola saattaa lussuttaa dinosaurus-leluaan, jonka Noki tietenkin haluaisi kovasti. Noki asettuu ihan tosi lähelle lussuttavaa Kolaa. Kola alkaa murista ja hyvin pian vilauttelee kulmureitaan. Noki kitisee, muttei siirry mihinkään. Tätä voi jatkua minuutteja. Lopulta jompikumpi luovuttaa.
Ulkona Kola murisee kepeistään. Noki ei ota murinaa kuuleviin korviinsa ja nykyään tarmokkaasti pyrkii viemään kepin tarttumalla kepin toisesta päästä. Yleensä Kolaa alkaa ahdistaa ja se luopuu kepistä. Välillä pojat intaantuvat kiskomaan keppiä Kolan villiltä kuulostavan murinan säestyksellä. Murina on jopa minun korviini selvästi sellaista "voi perhanan perhana!" -tyyppistä sadattelua. Tätä murinaa Noki ei enää nykyään ota alkuunkaan todesta.
3) Murina ja ihan ääritilanteissa irvistely. = Nyt riitti. Lopeta välittömästi ja ota etäisyyttä.
-> Noki väistyy kauemmas tai aloittaa mielistelyn.
Tätä tapahtuu harvoin. Kola käyttää Oikeaa Murinaa vain niissä tilanteissa, joissa sillä on suussaan joku lelua ja keppiä tärkeämpi juttu. Näitä juttuja ovat oikeat luut ja halot. (hihihi) Kolan lelujen arvojärjestys on siis: tylsä tavallinen lelu -> dinosaurus-lelu -> keppi -> pallo -> halko (-> oikea luu, tosin tätä Noki ei nykyään edes yritä viedä Kolalta, koska se kuuluu listalle: ehdoton ei.)
4) Hiljaisuus ja katseella Nokin seuraaminen. = Tätä kieltoa sinä et halua rikkoa.
-> Noki ei yleensä riko tätä sääntöä paitsi korkeintaan vahingossa.
Tätä kieltoa Kola käyttää vain silloin, kun se nukkuu tai lepää. Tämä kielto on aitojen luiden viemiskiellon lisäksi ainoa erittäin ehdoton sääntö Kolan ja Nokin välillä. Ja onneksi Noki terävänä poikana hyvin tietää, että tätä sääntöä on aivan turha lähteä venyttämään. Kolalle lepo on pyhää aikaa. Se ei suvaitse Nokia lähelleen, kun haluaa levätä. Tai oikeastaan se suvaitsee Nokin kyllä hyvinkin lähelle, mutta koskea ei saa. Niinpä Noki on oppinut kiertämään puolen metrin päästä, kun Kola makaa raatona lattialla. Jos Noki kulkee kovin läheltä, Kola seuraa katseella ja Kolan ilmeestä näkee, että kosketuskielto on ehdoton. Välillä Noki epähuomiossa tassuttelee esim. Kolan hännän yli tai hipaisee muuten nukkuvaa ärrimurria. Tuloksena on nopea ja kiihkeä rähähdys.
Ruokien päältä on käyty yksi ainoa sanaharkka heti silloin, kun Noki saapui taloon ja tallusteli omistajan elkein Kolan ruokakupille. Tämä yksi ainoa kerta riitti Nokille ja toisaalta tämän jälkeen pojat ovat voineet ihan hyvin syödä omista kupeistaan ihan lähekkäinkin tai vaikka keräillä lattialle heittämiäni kuivamuonia ihan kylki kyljessä. Ruuan vuoksi meidän taloudessamme ei siis ole oikeasti riidelty kertaakaan eikä kummankaan toiminta näytä siltä, että ruuasta olisi jatkossakaan tarvetta riidellä.
Poikien arki sujuu siis erittäin mallikkaasti ja Kola pitää Nokille kuria juuri sen verran kuin on pakko. :) Enkä usko valehtelevani, kun väitän, että Kola tykkää Nokista ja Noki tykkää Kolasta. Tästä todisteena kelvatkoon se, että kun tulemme Nokin kanssa reissusta, niin ovella odottaa Nokia häntä vispaten moikkaamaan saapuva Kola. Sitä kelpaa tyytyväisenä katsella.
3) Murina ja ihan ääritilanteissa irvistely. = Nyt riitti. Lopeta välittömästi ja ota etäisyyttä.
-> Noki väistyy kauemmas tai aloittaa mielistelyn.
Tätä tapahtuu harvoin. Kola käyttää Oikeaa Murinaa vain niissä tilanteissa, joissa sillä on suussaan joku lelua ja keppiä tärkeämpi juttu. Näitä juttuja ovat oikeat luut ja halot. (hihihi) Kolan lelujen arvojärjestys on siis: tylsä tavallinen lelu -> dinosaurus-lelu -> keppi -> pallo -> halko (-> oikea luu, tosin tätä Noki ei nykyään edes yritä viedä Kolalta, koska se kuuluu listalle: ehdoton ei.)
4) Hiljaisuus ja katseella Nokin seuraaminen. = Tätä kieltoa sinä et halua rikkoa.
-> Noki ei yleensä riko tätä sääntöä paitsi korkeintaan vahingossa.
Tätä kieltoa Kola käyttää vain silloin, kun se nukkuu tai lepää. Tämä kielto on aitojen luiden viemiskiellon lisäksi ainoa erittäin ehdoton sääntö Kolan ja Nokin välillä. Ja onneksi Noki terävänä poikana hyvin tietää, että tätä sääntöä on aivan turha lähteä venyttämään. Kolalle lepo on pyhää aikaa. Se ei suvaitse Nokia lähelleen, kun haluaa levätä. Tai oikeastaan se suvaitsee Nokin kyllä hyvinkin lähelle, mutta koskea ei saa. Niinpä Noki on oppinut kiertämään puolen metrin päästä, kun Kola makaa raatona lattialla. Jos Noki kulkee kovin läheltä, Kola seuraa katseella ja Kolan ilmeestä näkee, että kosketuskielto on ehdoton. Välillä Noki epähuomiossa tassuttelee esim. Kolan hännän yli tai hipaisee muuten nukkuvaa ärrimurria. Tuloksena on nopea ja kiihkeä rähähdys.
Ruokien päältä on käyty yksi ainoa sanaharkka heti silloin, kun Noki saapui taloon ja tallusteli omistajan elkein Kolan ruokakupille. Tämä yksi ainoa kerta riitti Nokille ja toisaalta tämän jälkeen pojat ovat voineet ihan hyvin syödä omista kupeistaan ihan lähekkäinkin tai vaikka keräillä lattialle heittämiäni kuivamuonia ihan kylki kyljessä. Ruuan vuoksi meidän taloudessamme ei siis ole oikeasti riidelty kertaakaan eikä kummankaan toiminta näytä siltä, että ruuasta olisi jatkossakaan tarvetta riidellä.
Poikien arki sujuu siis erittäin mallikkaasti ja Kola pitää Nokille kuria juuri sen verran kuin on pakko. :) Enkä usko valehtelevani, kun väitän, että Kola tykkää Nokista ja Noki tykkää Kolasta. Tästä todisteena kelvatkoon se, että kun tulemme Nokin kanssa reissusta, niin ovella odottaa Nokia häntä vispaten moikkaamaan saapuva Kola. Sitä kelpaa tyytyväisenä katsella.
1 kommentti:
kavalta kuulostaa teidän yhteiselo. Tähän pitää pyrkiä, sitten joskus, kun sen toisen piskin aika on.
Lähetä kommentti