Kola on lopettanut ylenpalttisen Nokin astumisen. Tai eihän se Nokia suoranaisesti astunut, koska minä en jaksa katsella mitään eläinhomoprnoa vapaa-ajallani. ;)
Jäljelle on jäänyt silmiinpistävä _____________.
Arvaa mikä.
Mikä sana tuli ensimmäisenä mieleen?
Jos tuli joku tosi selkeästi mieleen, niin pistä kommenttia. ;)
Oikea vastaus on, että jäljelle on jäänyt silmiinpistävä ystävyyden läsnäolo. Kola on Nokin seurassa rennompi kuin koskaan. Se hakeutuu Nokin lähelle ja kestää Nokilta syöksyvää läheisyyttä. Kun tultiin tänään Nokin kanssa Kompassin tokotreeneistä kotiin, ovella odotti Nokia tervehtimään syöksyvä Kola. Nakkasin Nokin sisälle ja vaihdoin Kolaan, joka pääsi iltapissalle. Lyhyeltä 10 minuutin iltapissalta palatessa Kola syöksyi jälleen kyhnäämään Nokin kanssa.
Kola ei aiemmin ole hyväksynyt Nokia lainkaan häiritsemään uniaan. Nyt kaikki on toisin. Eilen illalla Kola käpertyi Nokin sänkyyn nukkumaan ja Noki käpertyi samalle patjalle. Samalle patjalle käpertymisiä on tapahtunut nyt niin usein, ettei kyse voi olla enää pelkästä sattumasta, sillä aiemmin moisia sattumia ei todellakaan olisi päässyt tapahtumaan. Kola piti siitä huolen.
Yöt pojat viettävät eri tiloissa, koska en vielä täysin luota siihen, ettei Noki palaisi yövessapuuhiin olohuoneen matolle. Makuuhuoneeseen suljettuna pikku-ukolle ei tule mieleenkään kakkia sänkyyn. Kolaa puolestaan ällöttää olla suljettuna makkariin, jossa se ei yleensäkään nuku, joten se on suljettuna käytännön pakosta makkarin ulkopuolelle. Aamulla pojat pusuttelevat ja nuuhkuttelevat ja heiluttelevat häntäänsä kuin eivät olisi nähneet aikoihin.
Muutenkin pojat puuhaavat yhdessä paljon. Painiskelevat rennon letkeästi ja syövät luuta - tosin eivät sentään yhdessä samaa luuta, mutta vierekkäin ja jotenkin sen oloisena, että "tässä me poijjaat yhressä puuhataan!" :) < 3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti