On ne vaan ihkuja.
Harmi, etten tiedä missä taloutemme ne piuhat ovat, joilla saisi kännykästä videokuvaa nettiin, sillä tänään pojat viihdyttivät omistajaa omatoimipuuhillaan oikein urakalla. Toivottavasti löydän piuhat jossain vaiheessa jostain..
Ihkuhauvat näet rakastavat näköjään tätä aurinkoista ja jo melko lämpimän leutoa säätä. Lumihangessa olisi jaksanut kaivaa kuoppia ilmeisesti ihan maailman tappiin asti. Heittelin ukkeleille tennispalloja ja molemmat touhottivat omien pallojensa kanssa polleina poikina. :D Kola kantoi omaansa häntä tauotta vispaten ja Noki kiipeili kinoksissa pudotellen omaansa hankeen ja sitten "HOP TÄHÄN PUTOSI HEI PALLO TAI EHKÄ SE ON MYYRÄ MUTTA EI SEN NIIN VÄLIÄ TAMPPAAN SEN KUITENKIN KUOLIAAKSI!"
Ja sitten tampattiin. On ihme, jos ei Piksun tamppauslihaksisto ole huomenna jäykkänä, sillä PikkuPiksu kuritti etutassuillaan maapallon kuorta niin että hyvä kun kiertoradalla pysyttiin.
Lopulta tamppaaminen johti siihen, ettei PikkuPiksu, tuo järjenjättiläisemme, enää muistanut, mihin koloon oli oman pallonsa villisti tampannut. Tuloksena oli siis yksi kadonnut pallo, yksi erittäin pahasta pallokateudesta kärsivä ja yksi Kola, joka ilmiselvästi yritti omalla pallollaan matkia Nokia tamppauspuuhissa. Kola ei siis tamppausta ole koskaan harrastanut - paitsi tietenkin nyt, kun Noki näyttää mallia.
Kola myös yritti kovasti juksata Nokilta palloa, kun Noki tokikin sai Kolalta pikkuveljen viekkaudella pallon vietyä. Kolan juksausta oli niin huvittavaa katsoa, että oli naurussa pitelemistä. Ja vähintään yhtä viihdyttävää oli se, että Noki ei ilmiselvästi ollut koko ajan ihan kärryillä siinä, että Kola yrittää juksata, mutta silti Noki tajusi pitää pallostaan lopulta tiukan otteen.
Kolan juksaustekniikka:
1. Yritä haukkua.
Eikö toimi?
2. Yritä haukkua vähän lisää sillä tavalla erittäin leikkisästi.
Eikö toimi?
3. Yritä pomppia pallo suussa olevan edessä.
Eikö toimi?
4. Yritä pomppia erittäin huolettoman ja onnellisen ja erittäin (korostan _erittäin_) leikkisän näköisenä ja asettaudu vieläpä hämäyksenä leikkiasentoon.
Johan toimii.
Kola-rontti siis muka haastoi Nokia leikkimään ja pari kertaa saikin Nokin innostumaan, mikä johti siihen, että Noki unohti pitää pallostaan kiinni. Kola lopetti välittömästi leikkiin haastamisen ja pomppasi kohti pudonnutta palloa. Ikävä kyllä Noki on oppivainen otus, joten kahden täpärääkin täpärämmän pallonpelastusoperaation jälkeen se ei enää mennyt halpaan.
Palloleikkien jälkeen lähdimme metsälenkille. Pojat jaksoivat vielä lenkin päätteeksi temppukouluilla lumipallopalkalla. Kumpikin ukko plätsähteli maahan-käskyllä litteäksi salaman nopeudella. Kola kaiveli omia lumipallojaan kinoksista minuuttikaupalla ja siinä ajassa Noki ehti tampata murskaksi kymmeniä palloja ja tehdä samalla ihan kuin huomaamatta kymmeniä maahanmenoja ja istumisia.
Harmi, etten tiedä missä taloutemme ne piuhat ovat, joilla saisi kännykästä videokuvaa nettiin, sillä tänään pojat viihdyttivät omistajaa omatoimipuuhillaan oikein urakalla. Toivottavasti löydän piuhat jossain vaiheessa jostain..
Ihkuhauvat näet rakastavat näköjään tätä aurinkoista ja jo melko lämpimän leutoa säätä. Lumihangessa olisi jaksanut kaivaa kuoppia ilmeisesti ihan maailman tappiin asti. Heittelin ukkeleille tennispalloja ja molemmat touhottivat omien pallojensa kanssa polleina poikina. :D Kola kantoi omaansa häntä tauotta vispaten ja Noki kiipeili kinoksissa pudotellen omaansa hankeen ja sitten "HOP TÄHÄN PUTOSI HEI PALLO TAI EHKÄ SE ON MYYRÄ MUTTA EI SEN NIIN VÄLIÄ TAMPPAAN SEN KUITENKIN KUOLIAAKSI!"
Ja sitten tampattiin. On ihme, jos ei Piksun tamppauslihaksisto ole huomenna jäykkänä, sillä PikkuPiksu kuritti etutassuillaan maapallon kuorta niin että hyvä kun kiertoradalla pysyttiin.
Lopulta tamppaaminen johti siihen, ettei PikkuPiksu, tuo järjenjättiläisemme, enää muistanut, mihin koloon oli oman pallonsa villisti tampannut. Tuloksena oli siis yksi kadonnut pallo, yksi erittäin pahasta pallokateudesta kärsivä ja yksi Kola, joka ilmiselvästi yritti omalla pallollaan matkia Nokia tamppauspuuhissa. Kola ei siis tamppausta ole koskaan harrastanut - paitsi tietenkin nyt, kun Noki näyttää mallia.
Kola myös yritti kovasti juksata Nokilta palloa, kun Noki tokikin sai Kolalta pikkuveljen viekkaudella pallon vietyä. Kolan juksausta oli niin huvittavaa katsoa, että oli naurussa pitelemistä. Ja vähintään yhtä viihdyttävää oli se, että Noki ei ilmiselvästi ollut koko ajan ihan kärryillä siinä, että Kola yrittää juksata, mutta silti Noki tajusi pitää pallostaan lopulta tiukan otteen.
Kolan juksaustekniikka:
1. Yritä haukkua.
Eikö toimi?
2. Yritä haukkua vähän lisää sillä tavalla erittäin leikkisästi.
Eikö toimi?
3. Yritä pomppia pallo suussa olevan edessä.
Eikö toimi?
4. Yritä pomppia erittäin huolettoman ja onnellisen ja erittäin (korostan _erittäin_) leikkisän näköisenä ja asettaudu vieläpä hämäyksenä leikkiasentoon.
Johan toimii.
Kola-rontti siis muka haastoi Nokia leikkimään ja pari kertaa saikin Nokin innostumaan, mikä johti siihen, että Noki unohti pitää pallostaan kiinni. Kola lopetti välittömästi leikkiin haastamisen ja pomppasi kohti pudonnutta palloa. Ikävä kyllä Noki on oppivainen otus, joten kahden täpärääkin täpärämmän pallonpelastusoperaation jälkeen se ei enää mennyt halpaan.
Palloleikkien jälkeen lähdimme metsälenkille. Pojat jaksoivat vielä lenkin päätteeksi temppukouluilla lumipallopalkalla. Kumpikin ukko plätsähteli maahan-käskyllä litteäksi salaman nopeudella. Kola kaiveli omia lumipallojaan kinoksista minuuttikaupalla ja siinä ajassa Noki ehti tampata murskaksi kymmeniä palloja ja tehdä samalla ihan kuin huomaamatta kymmeniä maahanmenoja ja istumisia.
On ne vaan sellaisia työstressinvähentäjiä, ettei mitään rajaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti