keskiviikko 7. lokakuuta 2009

agilityssä

Kola RAKASTAA agiliitämistä. Se hyppii, pomppii ja puhkuu, kun haen sen kentän laidalta radalle. Ja radalla se jatkaa pomppimista ja yhdistää oheen karjumista. Radalle lähteminen on parantunut huimasti ja Kola malttaa ottaa minuun katsekontaktia esteiden läheisyydessä. Tästä syystä pääsemme tekemään enemmän kaikkea ja Kola saa hyviä kokemuksia radalta.

Tänään harjoiteltiin rengasta ja keppejä. Kola osaisi kepit paremmin, jos minä en sössisi tauotta. Ja minä osaisin kepit paremmin, jos harjoittelisin ilman Kolaa. Se täytyykin jatkossa tehdä. Ja kepeille lähettämistä pitää myös harjoitella. Rengas meni ihan mukavasti eikä Kolalla ollut renkaan läpi menossa mitään pulmia. Se ei yrittänyt kiertää rengasta tai muutenkaan kikkailla mitään ylimääräistä.

Näiden harjoitusten välillä tarjosin Kolalle sitä radalla ryntäämisen riemua, jota se rakastaa. U-muodossa oleva putki ja sen edessä keskellä oleva hyppy tarjosivat loputtomasti karjuntaa, jonkin verran hihassa roikkumista ja hirmuisesti ryntäilyä ja pomppimista. Kola seuraa ohjaustani tosi hienosti. Se sinkoili putken ja hypyn väliä juuri niin kuin ohjasin. "Hyppy! PUTKI! PUTKI! HYPPY! HYVÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!" Ja välissä tietysti Kola säestää huutoani omilla huudoillaan.

45 minuutin treenien jälkeen Kola alkoi näyttää ihan rättipoikkiväsyneeltä. Se olikin tällä kertaa tehnyt huimasti enemmän kuin normaalisti. Viimeisen vartin ajan vietimme vain rauhakseltaan radalla ympärillemme katsellen.

Ihan tosi kivaa tämä, se täytyy sanoa! Eikä asian mukavuutta ainakaan vähennä se, että myös Kola nauttii kympillä. :) (:

Ei kommentteja: