maanantai 12. lokakuuta 2009

naks

Aloitin eilen Nokin kanssa naksuttelusysteemit. Ensin vaan naksuttelin ja syötin samalla kieltä ukkelille. Naks, nami, naks, nami, naks, nami. Yritin myös saada Nokia ottamaan katsekontaktin minuun, että voisin naksutella siitä. Ei onnistunut. Tuntui ihan toivottomalta saada lapsi keskittymään siihen, että katseen voisi nostaa kasvojeni tasalle. No, tulihan silti naksuteltua.

Tänään otin naksun uudelleen esille ja ryhdyin hakemaan katsekontaktia. Namikäsi pään päällä tunsin itseni suhteellisen hölmöksi. Mitähän tässä tulee opetettua? Se, että namikättä kannattaa tuijotella? Ehkä kymmenen onnistuneen käsi-pään-päällä -naksuttelun jälkeen siirsin puutuneen käden suosiolla selän taakse. Sain kuin sainkin Nokin vilkaisemaan minua, mutta tuntui siltä, että synapsien välillä ei silti liiku yhtään mitään.. (Paitsi ehkä se, että jotenkin tuo naksahdus liittyy nameihin. Ja onhan sekin jo jotain.)

Mutta sitten Nokin aivoissa naksahti. Se alkoi tihentää minua katsomista ja lopulta se namin syömisen jälkeen lähes heti nosti katseen silmiini. JEI! Huomenna jatketaan.

Kolalle pitäisi keksiä jotain tekemistä siksi aikaa, kun treenataan Nokin kanssa. Ideoita? Vai vaan tyly eristäminen kompostiverkon avulla?

4 kommenttia:

katja kirjoitti...

Tee se niin, että teet ensin Kolan kanssa ja vasta sitten Nokin kanssa. Näin ei jää "pomo" paitsioon, että vaan pennun kanssa treenaillaan ja touhutaan. Vaikka se sitten olisi ihan lyhyt sessio mitä vaan, kunhan se tapahtuu ensin Kolalle ja sitten vaikka eristys jos Kola ei pysy paikallaan vaan tunkee mukaan touhumaan. :)

Mai kirjoitti...

naks naks. On ihan mahtavaa katsoa kun oma rakki tajuaa jotain! Miskalla alkaa synapsit yhdistyä tuon pillin kanssa, vaikka vaatii se kyllä vielä paljon reeniä:)

pimpula kirjoitti...

Joo, siis ihan turha kuvitella, että Kola pysyisi vapaaehtoisesti syrjässä, jos ryhdyn tekemään jotain temputtamista :D Kola änkeää ihan todella lähelle, ettei varmasti mene mikään mahdollinen temputus ja palkitseminen ohi.

Katja kirjoitti...

muistan kun Remppuli oli piccarainen ja yritin sille jotakin opettaa, niin äippänsä teki kaikki liikkeet mallikkaasti mukana, että jos vaikka vahingossa tipahtais sillekin namia.. hahhhaaa.. eihän noita voinut yhdessä treenata kuten ei vieläkään..