Kolan ja minun uran ensimmäinen virallinen tokokoe koittaa kuukauden päästä. Aika jännää.
Kola on kesän ajan ollut tosi vähällä treenillä. Ja ehkä se myös näkyy. Ja ehkä enemmän positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä. Toki tauon jälkeen tekeminen oli todella suurpiirteistä ja epätarkkaa, mutta näin muutaman treenikerran jälkeen Kolan tekemisessä on enemmän intoa kuin aikoihin. Pelkkien namien voimalla se tänäänkin teki jättävät liikkeet terävästi ja tarkasti tosta noin vaan. Ainoastaan liikkeestä seisomista piti ensin yhden kerran muistutella, mutta sitten kaikki sujuivat pulmitta. Seuraaminen on parantunut (tai sitten kääntynyt päinvastaisella tavalla huonoksi) eli edistäminen on poissa. Toisaalta Kola nyt ehkä hieman jätättää.
Oikeastaan ainoa liike, joka edelleen jännittää, on luoksepäästävyys. No. Kai se sujuu. Onhan sen sujuttava.
Paikallaanmakuussa ei koskaan ole ollut pulmia, joten sitä en oikein osaa jännittää. En millään voi uskoa, että Kola lähtisi muiden koirien luokse, jos se joskus sattuisikin lähtemään paikaltaan. Se ei kertakaikkiaan ole kiinnostunut muista makuutettavista - eikä muutenkaan ole koskaan oppinut siihen, että treeneissä olisi lupa leikkiä muiden koirien kanssa tai edes mennä nuuhkimaan.
Saa nähdä, sujuuko liikkeiden välillä olevan ajan kuluttaminen tällä kertaa paremmin kuin mölleissä. Kolahan ei siis ole mölleissä "osannut" tulla sivulle kokeen alussa tai liikkeiden välissä. Kai se on sitä paineistumista. Tiedä häntä.
Seuraavaksi pitäisi kai ojentaa kuono kohti AVOn liikkeitä. Kaukokäskyt ovat omasta mielestäni ihan - jos ei nyt täydellisesti - niin ainakin tosi hyvässä kuosissa. Kolalle ei ole merkityksellistä, kuinka läheltä tai kaukaa käskyjä annan. Se toimii paremmin käsimerkeillä kuin äänellä. Itse asiassa ilman ääntä se toimii ihan ok, mutta ilman käsimerkkejä tekeminen muuttuu epävarmemmaksi. Onneksi kokeissa saa käsitykseni mukaan käyttää käsimerkki+käsky -tapaa.
Harjoiteltavana olisi siis nouto (ÄÄÄÄÄÄÄÄH.) ja luoksetulon pysäyttäminen.
Kola on kesän ajan ollut tosi vähällä treenillä. Ja ehkä se myös näkyy. Ja ehkä enemmän positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä. Toki tauon jälkeen tekeminen oli todella suurpiirteistä ja epätarkkaa, mutta näin muutaman treenikerran jälkeen Kolan tekemisessä on enemmän intoa kuin aikoihin. Pelkkien namien voimalla se tänäänkin teki jättävät liikkeet terävästi ja tarkasti tosta noin vaan. Ainoastaan liikkeestä seisomista piti ensin yhden kerran muistutella, mutta sitten kaikki sujuivat pulmitta. Seuraaminen on parantunut (tai sitten kääntynyt päinvastaisella tavalla huonoksi) eli edistäminen on poissa. Toisaalta Kola nyt ehkä hieman jätättää.
Oikeastaan ainoa liike, joka edelleen jännittää, on luoksepäästävyys. No. Kai se sujuu. Onhan sen sujuttava.
Paikallaanmakuussa ei koskaan ole ollut pulmia, joten sitä en oikein osaa jännittää. En millään voi uskoa, että Kola lähtisi muiden koirien luokse, jos se joskus sattuisikin lähtemään paikaltaan. Se ei kertakaikkiaan ole kiinnostunut muista makuutettavista - eikä muutenkaan ole koskaan oppinut siihen, että treeneissä olisi lupa leikkiä muiden koirien kanssa tai edes mennä nuuhkimaan.
Saa nähdä, sujuuko liikkeiden välillä olevan ajan kuluttaminen tällä kertaa paremmin kuin mölleissä. Kolahan ei siis ole mölleissä "osannut" tulla sivulle kokeen alussa tai liikkeiden välissä. Kai se on sitä paineistumista. Tiedä häntä.
Seuraavaksi pitäisi kai ojentaa kuono kohti AVOn liikkeitä. Kaukokäskyt ovat omasta mielestäni ihan - jos ei nyt täydellisesti - niin ainakin tosi hyvässä kuosissa. Kolalle ei ole merkityksellistä, kuinka läheltä tai kaukaa käskyjä annan. Se toimii paremmin käsimerkeillä kuin äänellä. Itse asiassa ilman ääntä se toimii ihan ok, mutta ilman käsimerkkejä tekeminen muuttuu epävarmemmaksi. Onneksi kokeissa saa käsitykseni mukaan käyttää käsimerkki+käsky -tapaa.
Harjoiteltavana olisi siis nouto (ÄÄÄÄÄÄÄÄH.) ja luoksetulon pysäyttäminen.
5 kommenttia:
Sujuu se! :) Jee, Kola avaa virallisen tokouransa! Tsemppiä jo nyt!
joo, ja voin kertoa että sekään ei riitä että koira ei pääse ikinä treffaamaan niitä kanssatreenaajiaan. Mulle sanottiin jo pentukurssilla että "kyllä se sitten rauhoittuu treeneis ku se huomaa että se ei koskaan pääse leikkimään eikä haistelemaan muitten koirien kanssa". 1,5 vuotta on mennyt ja vielä ei ole tullut vastaan semmosta treenitilannetta että Luksua ei toverit kiinnostais enemmän kuin se tyhmä täti joka teettää kaikkia tyhmiä temppuja...
Petra, joo ehkä PIENEN ( :D ) osansa saa aikaan myös se, ettei Kola erityisemmin ihastu ensi silmäyksellä vieraisiin koiriin/kissoihin/ihmisiin/jne. ;)
Ja varmaan osa syy on myös siinä, ettei Kola onneksi ole koskaan joutunut häirityksi paikallaanmakuussa. Eli lähellä olevat koirat eivät millään tavalla "uhkaa" Kolan omaa rauhaa.
Siksi joskus, edes välillä, olisikin niin ihanaa että oma koira ei aina ja joka tilanteessa pursuaisi sitä universaalia rakkautta kaikkia kaksi-ja nelijalkaisia kohtaan... Hidastaa ainakin hemmetisti treenaamista semmonen, ja luo lisää haastetta. Joutuu aina tavallaan kilpailemaan muiden kanssa oman koiransa huomiosta. Nöyryyttävää :)
Vautsi vau, ihan oikeat kisat siis tiedossa!! Tsemppiä valmistautumistreeneihin, vaikka hienostihan teillä sujui silloin alkukesästäkin :)
Lähetä kommentti