tiistai 21. heinäkuuta 2009

Y Ä K yäk yäk

Kola inhoaa syliin nostamista. Sen kurkusta nousee jyrinä, kun sen nostaa syliin. Toki silti tarvittaessa nostan Kolan, mutta syvää inhoa koko touhu Kolassa herättää. Tämä johtunee varmastikin siitä, että oma selkäni on ajoittain hyvinkin huonona ja nostaminen osittain tästä syystä aika hankalaa. Toisaalta Kola on myös omaan kokooni nähden aika iso piski, joten sikälikin nostaminen on aika urakka.

Niinpä ajattelin tehdä nostamisesta vihdoin ja viimein kivaa.

Ja mitenkö?

No, en ole aiemmin käyttänyt naksua tälläisessä, mutta nyt aikomuksena on näin tehdä. Aloitin siitä, että kumarrun Kolan päälle ja asetan toisen käden etutassujen väliin kuten syliin nostettaessa. Kola niiasi ja näytti siltä, että jo tuo asento on todella vastenmielinen. Tein tätä useampaan kertaan ja aina kun käsi meni etutassujen väliin -> NAKS. Kola vähensi niiaamista. Sitten tuli mieleen, että jospa korostaisin "tempussa" Kolan toimintaa. Seisoin itse paikallani ja pyysin Kolan eteeni seisomaan -> käsi etutassujen väliin -> NAKS. Nopeasti Kola alkoikin itse hakeutua ilman käskyä eteeni. Käsi etutassujen väliin -> NAKS.

Tässä vaiheessa ollaan harjoiteltu tuota kolme muutaman minuutin jaksoa ja Kola on lopettanut niiaamisen. Sitä selvästi vielä jännittää, mutta eiköhän tästä hitaasti päästä siihen, että "syli!" on yksi temppu muiden joukossa. :)

Etenemisjärjestys tulee olemaan jotain seuraavanlaista:
1) Käsi etutassujen väliin.
2) Käsi etutassujen väliin ja toinen takapuolelle.
3) Käsi takajalkojen väliin ja kevyt nosto etutassujen välissä olevalla kädellä.
4) Kunnon nosto etutassujen välissä olevalla kädellä.
5) Nosto kummallakin kädellä.

Miksi en ole tehnyt tätä aikaisemmin?

Lopuksi kuvia, joissa Kola näyttää itseltään. Ja lyhyessä turkissa se itseltä näyttäminen näyttää tältä: "olensurkeaotusjaelämäonvaikeaa". (Onko kaikilla vesikoirilla tuollaiset räpsyripset kuin Kolalla..?)






10 kommenttia:

Nunonen-Nenunen kirjoitti...

Nuno on toista maata, viimeksi tänään aamulla halusi syliin ulkona. Okei, selvitettäköön taustoja sen verran, että Numppanen oli saattamassa mua junalle ja olisi halunnut mukaan... :)

Mahtavat ripset Kolalla. Hurmuri. :) Kennelylituomari haluaa tietää josko Kola voisi laulaa musiikkiraitoja Nenu-filmsin tuotantoihin?

pimpula kirjoitti...

Kolan aikataulut ovat kiireisiä, mutta mahdollisesti myös levyttäminen mahtuu syksyn - tai viimeistään ensi kevään - ohjelmistoon. Hinta-arviot nousevat kuitenkin korkeiksi.. :/

Sanna, Luru ja Zia kirjoitti...

Taas kerran (kuten monta kertaa aiemminkin) totean, että Lurun asenteessa elämään on paljon samaa, kuin Kolan XD Miten voikaan elämä olla pienestä perrosta välillä niin kovin vaikeaa? Ja ennen kaikkea vakavaa ;)pollst

Anna Rimppi kirjoitti...

Hei meillä on kanssa yksi vakava perrostelija - Vilho. Vilhon elämä on välillä niin synkkää ja ikävää. Tosin syykin on löytynyt se on ajoittain kipeä kroonisesta haimatulehduksesta vatsastaan. Aikaisemmin aina kuvittelin, että synkistely on on osa Vilhon luonnetta, mutta nyt osaan kyllä tulkita sen epämukavaksi oloksi.

Myös Vilho on opetettu muinoin naksulla "syliin" -käskyyn ja se onkin yksi sen suosikkitehtävistä. Käskyn saadessaan se innokkaasti nostaa tassut kädelle ja ponnistaa myös itse syliin, vaikka välillä maha ja selkä ovatkin kipeitä. Urina vain kuuluu, mutta se silti innokkaasti suorittaa tehtävän.

Suosittelen tarkistamaan Kolankin tilannetta, ettei sillä vain ole mitään kipuja, jonka vuoksi syliin nostaminen olisi vastenmielistä!

Terveisin Anna ja karvapojat Vilho + Jamppa

Sanna, Luru ja Zia kirjoitti...

Tuo on muuten totta tuo Annan kirjoittama kivuista. Tai ei mulla Lurun suhteen ole mitään varmaa näyttöä, mutta tosi usein mietin onko sen vakavuudella tekemistä kivuliaan olon kanssa :(

Lurullahan kun on noita mahavaivoja ollut ja kroppakin todettiin enemmän tai vähemmän jumissa olevaksi viime fyssarikäynnillä... Onneksi maha on pysynyt hyvänä kotiruokaan siirtymisen myötä ja uudenlainen liikuntaohjelma (uintia, kiipeilyä ja ravilenkkejä) tuntuu auttaneen jumituksiin. Todellinen tilanne nähdään vasta elokuussa Piiran Leenan käsittelyssä.

Ei ole tarkoitus maalailla piruja seinille! Kuitenkin olen sitä mieltä, että melkein joka koira kannattaisi käyttää esim. hyvällä fysioterapeutilla silloin tällöin. Ja erityisesti, jos koira tuntuu jäykältä tai reagoi tiettyihin asentoihin. Kola kun näyttää olevan aika samantyyppinen rakenteeltaan kuin Luru, onko se Lurun tyyliin myös hiukan jäykkä liikkeissään?

pimpula kirjoitti...

Aikomuksena on kohta vuoden päivät ollut käyttää Kolaa hierojalla. Olen vaan ihan maailman huonoin saamaan asioita aikaiseksi, jos niillä ei ole sovittua eräpäivää. (Ja eräpäivästä huolimatta teen asiat myöhässä... huoh) En oikein osaa sanoa, onko Kola jäykkä liikkeissään. Jos pitäisi sanoa kyllä tai ei, sanoisin että ei ole.

Olisikohan hierojalle vieminen fyssaria vastaava juttu? Mulla olisi tutun kautta tuttu hierojakin tiedossa.

Niin ja Kola on siis iän kaiken inhonnut sellaista "sidottua läheisyyttä". Tai miten sitä kuvaisi.. ;) Se ei siis pentunakaan ole viihtynyt koskaan sylikoirana ja on ihan natiaisesta asti arvostanut vapaata yhdessä oloa rutistelun ja kuuman läheisyyden sijaan. Sikäli en osaa pitää tuota piirrettä muutoksena aikaisempiin.

pimpula kirjoitti...

Meidän sieni-ihminen Mervi sattui olemaan myös hieroja-ihminen. Pikaisen kokeilun jälkeen Mervin tuomio oli, että mitään suurempia kremppoja ei Kolasta löydy. \o/ Miten satuinkaan kerrankin avaamaan suuni oikeassa kohdassa. "Sattuisiko teillä olemaan täällä hierojaa koiralle?" "On." Jesh. Viikon päästä Kola hierotaan ihan kunnolla.

Anna Rimppi kirjoitti...

Terveisiä Annalta entiselle pomolle sieni-ihminen Merville! Hyvä, että Kolassa ei löytynyt mitään suurempia kremppoja.

ANNA + Karvapojat

Sanna, Luru ja Zia kirjoitti...

Oikein hienoa, että Kola on kremppavapaa :) :) Tosin, tuota kun kysyit että onko hieroja vastaava kuin fyssari niin minusta ei ole. Riippuu tietenkin hierojan ammattitaidosta ja kokemuksesta, mutta meillä on seuraava kokemus:
hierojalla huhtikuussa, joka toteaa, että kaikki on ok
-> fyssarilla kesäkuussa, joka toteaa, että koira on vino ja kremppainen...

Mutta ota näistä nyt sitten selvää... Tuntuu, että omakin silmä on ihan onneton huomaamaan kremppoja, en nimittäin ollut itse huomannut mitään Lurusta ennen tuota fyssaria. Siellä sitten kyllä huomasin, kun Leena oikein kädestä pitäen näytti... Toivotaan nyt, että elokuun tuomio on parempi!

Mutta on se vähän niinkin, että kaiken päälle voi ruveta stressaamaan, joten eiköhän ole ihan järkevää ajatella, että syliin nostaminen vain on Kolalle epämiellyttävää läheisyyden takia, eikä asiaan liity sen suurempia fyysisiä ongelmia :)

Vanukas kirjoitti...

Olisin taipuvainen sanomaan samaa kuin Sanna: hieroja ei välttämättä saa koirasta irti kaikkea sitä mitä fysioterapeutti. Mutta kummastakin on hyötyä! Kaikkein parhaimman hyödyn saa, jos käyttää koiran fyssarilla syynättävänä ja sitten pyytää hierojaa opastamaan sopivat ylläpitohierontaliikkeet ja venytykset - ja sitten todella tekee ne säännöllisesti! ;) Ennakoiva lihashuolto säästää monelta murheelta.

Meilläkin inhotaan nostamista. Vanu on mielellään sylissä jos saa tulla siihen vapaaehtoisesti, mutta nostaminen on yäk yäk. Ja joo, maha- ja selkävaivaa täälläkin... joskin Vanu on ollut sellainen jäykkis pennusta asti. Mutta eikös sama pätenyt Luruunkin?

Vanu osaa saman tempun kuin Vilho, eli nostaa etutassut käsivarrelle ja ponnistaa siitä osittain itse syliin. Kai siitä on tullut sille vähän mukavampaa, kun saa olla itse "suorittamassa". :)