keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

sienestys, osa2

Tänään Kola aluksi kertasi jo opittua sisätiloissa. Tuli todetuksi, että Kola tosiaan tunnistaa sen hajun, mikä sen on toivottavaakin tunnistaa. Se ei arvo tai arvaile, vaan merkkaa systemaattisesti suppiksen hajun. Se siis jää sen purkin kohdalle, jossa suppis on, eikä lähde säheltämään muuta.

Mentiin ulos testaamaan, miten äijän siellä käy. Purkki piiloon ja Kola paikalle. Kola näytti siltä, että aivoissa ei surraa tai pörrää yhtään mikään tarkoituksenmukainen. Mutta mikäpä siinä, kun se kuitenkin löysi sen mitä pitikin. Tuulen suunnista riippuen se nappasi hajun ilmasta joko ennen purkkia tai purkin jälkeen. Ja raaaaau-haalll-llli-seeees-ti se tallusteli oikean hajun luo. Joka kerta sama juttu. :)

Sitä on niin tottunut siihen, että yleensä tokotreeneissä Kolassa on mukavasti virtaa, joten sienitreenien Kola on jotenkin tooosi hidas. Mutta eipä hajutyöskentelyssä kai oikein sählääminen ja säheltäminenkään olisi se paras vaihtoehto. Ja kyllähän niitä kierroksia saisi aikaiseksi, jos veisi Kolan metsään ja pistäisi etsimään purkkeja. Ikävä kyllä niillä kierroksilla purkkia ei varmastikaan näin vähällä harjoituksella löytyisi. Joten pitää vaan tottua siihen, että Kolan biorytmit ovat mitä ovat ja kierroksia saadaan sitten jossain toisessa vaiheessa elämää - jos saadaan.

1 kommentti:

Nunonen-Nenunen kirjoitti...

Joo, Kola voisi opettaa Nunolle rauhallisuutta etsintätouhuissa. Nuno on niin innokas, että vetää helposti kulmista ohi, kun painaa vaan menemään kamalaa vauhtia. Ja kun ei noissa hommissa edes saisi juosta... Onneksi siitä näkee aika helposti, että nyt mentiin kulman ohi. Kola tuntuu oppivan tosi nopeaa sienestämään. :)