Kolmas sienikurssikerta on nyt käytynä. Tällä kertaa ikään kuin vahingossa testattiin, miten Kola pärjää kuivilla kuivatuilla sienillä. :D Tähän asti käytössä siis on ollut kasteltuja kuivattuja sieniä, koska ihan rutikuivat tuoksuvat paljon kosteita vienommin. No, hyvinpä tuo löysi kuivatkin. :) Aloitettiin sienen merkkaamista ja sitä on tarkoitus harjoitella tulevina viikkoina. Maahan meno on Kolalla niin vahva toiminto, että en usko merkkaamisen oppimisessa tulevan suurempia pulmia vastaan. Mutta nähtäväksi jää..
Sienestämisen jälkeen Kola siirtyi hierottavaksi. Ja voi herranen aika, miten voikaan VARAUTUNUT ja EPÄLUULOINEN koira nauttia vieraan ihmisen kosketuksesta. :D Ihan huikeaa katseltavaa sellainen. Ensimmäisen ehkä puolen tunnin ajan Kola pysyi vielä jaloillaan, vaikka näyttikin siltä, että kepsahtaa hetkellä millä hyvänsä tatamiin. Rentoutuminen oli aika totista touhua, sillä eihän Kola Onni Perrosen valikoimiin nyt riehakas ja pursuileva rentoutuminen sopisi millään. ;)
Lopulta Kola ensin istahti hierojan syliin ja sitten lätsähti makaamaan. Pian tämän jälkeen Kola makasi reporankana äksänä hierottavan jaloissa ja näytti itse nautinnolta. En voi kuvitella, miten Kola kykenisi tuon enempää näyttämään tyytyväiseltä ja rentoutuneelta. Silmät ummessa se otti kyllä hieronnasta ihan kaiken irti. :D
Ja vaikka itse aina muistan korostaa, miten varautuneesti Kola vieraisiin suhtautuu, niin kyllä tuo sikäli on ihan tervepäinen rakki, että tarvittaessa se myös kykenee luottamaan vieraisiinkin. Jos siis vieras on osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen ja järkevä otus. Ihan jo pelkästään sen takia, että näkisi uudelleen Kolan noin nauttivana ja rentona, aion viedä Kolan myöhemminkin hierottavaksi. Ei voi olla pahaksi, jos koira silloin tällöin ottaa elämästä ihan kaiken irti. Sellaisesta nauttii omistajakin.
Sienestämisen jälkeen Kola siirtyi hierottavaksi. Ja voi herranen aika, miten voikaan VARAUTUNUT ja EPÄLUULOINEN koira nauttia vieraan ihmisen kosketuksesta. :D Ihan huikeaa katseltavaa sellainen. Ensimmäisen ehkä puolen tunnin ajan Kola pysyi vielä jaloillaan, vaikka näyttikin siltä, että kepsahtaa hetkellä millä hyvänsä tatamiin. Rentoutuminen oli aika totista touhua, sillä eihän Kola Onni Perrosen valikoimiin nyt riehakas ja pursuileva rentoutuminen sopisi millään. ;)
Lopulta Kola ensin istahti hierojan syliin ja sitten lätsähti makaamaan. Pian tämän jälkeen Kola makasi reporankana äksänä hierottavan jaloissa ja näytti itse nautinnolta. En voi kuvitella, miten Kola kykenisi tuon enempää näyttämään tyytyväiseltä ja rentoutuneelta. Silmät ummessa se otti kyllä hieronnasta ihan kaiken irti. :D
Ja vaikka itse aina muistan korostaa, miten varautuneesti Kola vieraisiin suhtautuu, niin kyllä tuo sikäli on ihan tervepäinen rakki, että tarvittaessa se myös kykenee luottamaan vieraisiinkin. Jos siis vieras on osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen ja järkevä otus. Ihan jo pelkästään sen takia, että näkisi uudelleen Kolan noin nauttivana ja rentona, aion viedä Kolan myöhemminkin hierottavaksi. Ei voi olla pahaksi, jos koira silloin tällöin ottaa elämästä ihan kaiken irti. Sellaisesta nauttii omistajakin.
3 kommenttia:
Sitäpaitti SE HEILUTTI HÄNTÄÄ minulle tänään! Monta kertaa. *hihkuu muistuttaen tästä merkittävästä tapahtumasta*
;D
Kiitos vielä treeniseurasta, meillä oli kivaa. Vanulla etenkin... *huokaus*
Kävitkö Heidillä, vai jollain ihan muulla? Meillä ei kumpikaan otus rentoudu sataprosenttisesti hierottavaksi (johtuuko mammasta, joka myöskään ei ihmishierojalla pysty rentoutumaan). :) Mutta Kola on varmaan nauttinut ihan kybällä.. :) Hieno otus!
Katja, käytiin meidän sieniopella. Ei siis Heidillä, kun en ole saanut aikaiseksi soittaa sille.. Huoh. ;)
Vanukas, joo, Kola on ihan pehmo nykyään, heiluttelee häntäänsä tosi heppoisin perustein..
Voitteko kuvitella, Kola seisoskeli minuuttikaupalla tänään VIERAAN _MIEHEN_ rapsuteltavana?!! Se on sellaista, että en olisi oikeasti uskonut, jos joku olisi kertonut enkä olisi itse ollut ollut asiaa näkemässä. Olisin väittänyt valheeksi. :O
Lähetä kommentti