hoitopoika

Kola on ollut viikon mökillä hoitopoikana. Ja sen huomaa. Tällä hetkellä ollaan mökillä molemmat - ja Kola vetelee sikeitä aina kun ihmiset pysähtyvät vaikka syömään tai mihin tahansa muuhun puuhaan.

Kuulemma Kola on pärjännyt mökillä hyvin. Se ei ole laajentanut reviiriään mihinkään, vaikka parinsadan metrin päässä olisi lauma villakoiraneitoja. Yhden ainoan kerran Kola on tallustellut vessaremontin tuoksinassa villakoiria moikkaamaan. Menomatkalla vastaan on kuitenkin tullut villakoiraneitien ylläpidosta huolehtiva kummitätini, joka on asiallisesti tiedustellut Kolalta, että "mitähän sulle mahdettaisiin sanoa, jos tietäisivät että olet täällä yksin kylässä..?!" Kola on kai vasta tuossa vaiheessa ajatellut tätä näkökulmaa, sillä siinä samassa se oli kääntynyt ja palannut omalle mökille. (hihihihi)

Oli tosi kiva päästä taas kuopsuttelemaan oman koiran turkkia. Skotlannissa törmättiin vain yhteen ainoaan koiraan kosketusetäisyydeltä. Ikivanha vinttikoira Bess vahti Glasgow'n esikaupunkialueella olevaa B&B:tä jykevällä haukulla. Siinä huomasi, miten kädet ovat kaivanneet koiran rapsuttelua.

Skotlannissa meni oikein mukavasti. Maisemat ovat huikeita ja ihan hirveän erilaisia kuin Suomessa. Nähtiin lampaita, lampaita, lampaita, nummia, nummia, nummia.. Niin, ja viskitislaamoita. Laphroaic, Ardbeg, Bowmore, ...