torstai 16. heinäkuuta 2009

sienestys alkakoon

Tänään se sitten alkoi. Jo vuosi sitten ajatuksena oli opettaa Kola etsimään sieniä, mutta se sitten jäi. Ei yksin saa mitään aikaiseksi. Enkä silloin sattunut netistäkään löytämään mitään kurssia, joka tarjoaisi perseellepotkimisapua. Nyt sellainen löytyi, joten sinne oli päästävä.

Kurssilla koiraa opetetaan naksuttimen avulla. Se onkin Kolalle periaatteessa ihan tuttua. Mutta siinä on myös eräs pikkuruinen pulma. En ole koskaan opettanut Kolalle mitään kovin suureellista naksun avulla ja mielikuvituksenikin on ilmeisesti melko pikkuruinen. Niinpä olen tyytynyt naksuttelemaan lähinnä Kolan iloksi ja päänvaivaksi erilaisista kosketuksista ja nostoista. Erityisesti nostoista.

Siis tähän tyyliin:
Kola katsoo valitsemaani esinettä ->
naks ->
Kola katsoo taas ->
naks ->
tässä vaiheessa Kola yleensä tajuaa jo, mikä on jutun juoni ja menee esineen luokse ->
naks ->
Kola menee esineen luokse ja tekee sen, mitä aina pyydän: Kola ottaa esineen suuhunsa. ->
naks.

Ja tätä samaa Kola tietenkin fiksuna koirana alkoi nopeasti toistaa myös sienikurssilla.

Vaikka kyse oli metallipurkista ja vaikka metallipurkki oli syvällä kourussa ja vaikka yritin olla tosi nopea ja naksuttaa ennen kuin Kola avaa suutaan. Kaikesta huolimatta Kola yritti poimia purkin suuhunsa.

Voin sanoa, että oma koordinaatiokykyni ei meinaa riittää. Kola tuuppii nokallaan oikeaa kohdetta sekunnissa. Samalla pitäisi naksauttaa ennen kuin suu aukeaa. Pitäisi myös olla namia kädessä. Ja nami pitäisi muistaa antaa purkin päältä. Huh. Onneksi tämä ei sentään ole ihan yhtä vaikeaa kuin esim. agilityn ohjaaminen...

Hyvin pian kouruun asetettiin toinenkin purkki. Kola ei montaakaan kertaa erehtynyt väärälle purkille ja jos erehtyikin, se siirtyi nopeasti oikealle purkille, kun väärästä ei naksua tipahtanut. Ja taas pitäisi muistaa se, että suu ei saisi aueta, namia pitäisi olla kädessä ja käden pitäisi antaa nami purkin päältä.. Minä ja kehonhallinta ei kai olla parhaita kavereita. ;)

Lopulta mukaan tuli myös kolmas purkki. Kola toimii edelleen nopeasti. Se ei sählää ja sähellä vaan on tyylilleen uskollisena rauhallinen. Se ei kuitenkaan ole myrskypilvi (jos nyt ei Onni Perronenkaan..;) vaan näyttää aivotyöskentelevältä ja pohtivalta. Välillä se unohtuu ajatuksiinsa ja vaikuttaa lähinnä hajamieliseltä professorilta. Mutta hetken kuluttua se palaa kuplastaan tähän todellisuuteen ja jatkaa oikean purkin metsästystä.

Saa nähdä, kykeneekö Kola siirtämään tämän rauhallisen työskentelyn myös metsään. Metsä kun jo sellaisenaan saa Kolan diesel-moottorin hyrähtämään...

Kotiläksy: Lisää samanlaista treeniä sisällä ja hyvin todennäköisesti ulkonakin. Pitää myös käydä ostamassa suolasirottimia tai vastaavia ja vanulappuja hajustettavaksi.

4 kommenttia:

Petra ja Luca kirjoitti...

Mä mietin miten tuo koulutus tapahtuu.. Itsekään kun en ole saanut aikaiseksi, paitsi että luin Koiran Kanttarellikirjan :) ja masennuin kun tajusin että en mä vissiin mun kuivatuilla kanttiksilla voi kauheesti opettaa vaan pitäs olla pakastettuja tai tuoreita?

Eli suolasirottimessa on hajustettu vanulappu ja se suolasirotin pannaan johonkin kouruun?

pimpula kirjoitti...

Petra, joo juurikin noin. Kourusta Kola kävi sitten nuuhkaisemassa sitä purkkia, jossa oli sieni. Ja tästä naksu. Sitten kun oli useampi purkki, niin nopeasti Kola hakeutui sille purkille, jossa on sieni.

Mulla on käytössä kuivatut suppikset ja joo, joudun opettamaan saman uudestaan, kun saan jostain tuoreita suppiksia. Mutta todennäköisesti toisella kertaa opetettuna juttu menee ns. pikakelauksena. :)

Minna kirjoitti...

Missä olette sienikurssilla?

Totti oppi löytämään kuivan suppiksen olkkarin matolta mutta sitten joku heitti sienen roskiin. Mihinkään purkkiin en ollut sitä hoksannut piilottaa.

pimpula kirjoitti...

Eläinkoulutuskeskuksessa käydään.