citroën xsara vs. kuuauto / pc vs. mäkki

Nokin kanssa on nyt treenattu kaksi kertaan Kompassin koirakoulussa. Tarkoitus ei ehkä niinkään ole tuolla viiden kerran kurssilla oppia alokasluokan liikkeitä, kuten kurssin sisältökuvauksessa kerrotaan (AI MITEN NIIN MUKA SE EI OLE TARKOITUS ;), vaan oppia treenaamaan Nokin kanssa.

Ja sekös sitten onkin ihmeellistä puuhaa.

..tai sitten kyse on vain omasta unohtamisestani.

Noki nimittäin tuntuu ihan oudolta. Ei siis huonolta tai väärält.. No. Tuntuu se väärältä. Kolaan verrattuna ihan väärältä. Olen niin tottunut siihen, että Kola rakastaa yhdessä tekemistä ja hakee koko ajan jotain käskyä ja on halukas ja innokas ihan innostamatta, joten on erittäin kummallista, kun sitä innokkuutta pitää opettaa.

Tai en tarkoita ehkä ihan tuotakaan..

Noki siis tekee erittäin innokkaasti namin perässä juttuja. Mutta on (vielä) sellainen olo, että se ei tee minun kanssani vaan namin kanssa. ..ja tässä kohtaa tullaan siihen, että kyse on ehkä ennemminkin vain minun unohtamisestani. En nimittäin muista enää lainkaan, millaista Kolan kanssa oli silloin aluksi. Muistan vain sen ajan, kun se on halunnut työskennellä nimenomaan minun - ei namin - kanssa.

..ja toisaalta. (Nyt tulee sellaista ajatuksen virtaa tästä tekstistä, että oksat pois.)

Kolan kanssa toko- ja ylipäätään treeniura alkoi heti kolmen kuukauden iässä. Treenattiin monta kertaa viikossa melkein heti alusta asti. Kola siis oppi ihan pikkuvauvasta asti, että treeneissä tehdään yhdessä asioita. Ja ihan takuuvarmasti Kola silloin ensimmäisellä PieniKoiruus -pentukurssilla haahuili eikä osannut keskittyä minuun - vaan nameihin.

Ja tavallaanhan tämä on Nokin ensimmäinen PieniKoiruus -pentukurssi. Tavallaan. Vai mitä? On se, koska Nokin kanssa en ole juossut treeneistä toiseen kuin vasta ihan viimeisen parin kuukauden aikana - ja silloinkin melko harvakseltaan.

Kurssilla ollaan treenattu perusasentoon tulemista. (Toki muut ovat treenanneet esim. liikkeestä maahan menoa, paikallaan makuuta, seuraamisen käännöksiä, jne. mutta me on tyydytty lähinnä perusasentoon.) Se sujuukin oikein mainiosti. Tosin ei Noki sitä käskyä vielä osaa, mutta käsiavun (tai jonkun muun liikehdintäni) perusteella se osaa kyllä tulla sivulle oikeastaan erittäin hyväänkin perusasentoon. Ja kyllähän - nyt kun asiaa pohtii tarkemmin - Noki haki tänäänkin minun kontaktiani ajoittain erittäinkin aktiivisesti. Joten ehkä se tekikin välillä juttuja ihan jopa minun kanssani. Tai sitten se vaan rakasti voileipäkinkkujani. ;)

Perusasennon ohella treenaan Kompassin kurssilla ihan omatoimisesti ja lupaa pyytämättä sitä, että Noki keskittyisi leikkimään kanssani. Ja kyllähän me sitten leikittiinkin! Noki kurkisteli muita kahdeksaa koirakkoa ihan muutaman kerran ja muun ajan se joko työskenteli, leikki tai makasi raatona lattialla. Into-perro on kanssamme samalla kurssilla ja Inton omistaja tuli tunnin jälkeen sanomaan, että "kun toi Noki on niin rauhallinen!" WHAAAAAT. :O Ensireaktioni oli hämmästys. Mutta tottahan se on. Noki ei hötkyile vaan saatoi maata kyljellään reporankana, kun ei ollut sen vuoro treenata. :) Ja tärkeä taitohan se on tuokin.

Ja mistä tuo tekstin otsikko? No jos et vielä ole keksinyt, niin tietenkin siitä, että Noki tuntuu ihan mäkiltä tai kuuautolta. Periaatteessa tiedän, miten masiinan pitäisi toimia, mutta silti täytyisi löytää jostain tuon otuksen käyttöohje.