Tänään treenattiin pussia ja radalla pyrittiin juoksemaan mahdollisimman vähän. (UUJEA!) Kola on oppinut agilityä puolen vuoden aikana huimasti, sen voisin alkaa pikkuhiljaa uskoa. Tai sitten tuuri ratojen onnistumisen suhteen jatkuu kerrasta toiseen.
Pussin suorittaminen oli Kolalle tuttu juttu, joten sitä ei jääty sen kummemmin pohtimaan. Ensimmäisellä kerralla juoksin radalla - kerrankin! - ihan liikaa. Saatoin Kolan putkeen (3) ja juoksin Kolaa ohjaamassa pitkälle kohti toista putkea. (7) Anninan kehotuksesta vähensin juostun matkan määrää. Jäin lähdöstä seisoskelemaan (kai) johonkin ykkös- ja kakkosesteen puoliväliin ja käskyttämällä ohjasin Kolan putkelle asti. Sen jälkeen menin (kai) Kolan ollessa putkessa nelosen ja vitosen väliin ja taas karjumalla ohjasin Kolan putkeen. Sitten ei tarvinnutkaan kuin seisoskella ohjaamassa Kola putken jälkeen viimeiselle hypylle.
Mahtava Kola!
Palauteltiin mieleen koirille myös keppejä. Ne vaativat vielä huimasti harjoittelua. Kola kyllä varmaankin osaisi paljon enemmänkin, mutta sen kierrokset olivat ihan tapissa, eikä keskittymisestä tarkkaan keppityöskentelyyn tullut juuri yhtään mitään. Meinasi alkaa itseä naurattaa, kun toinen karjuu ja napsii käsistä ja hihoista..
Keppien jälkeen harjoiteltiin puomia. Kola juoksi ensimmäisen kerran tylysti kontakteista läpi, mutta kun aloin hidastaa sen menoa jo ennen puomin loppuosaa suhisemalla, niin Kola otti kontaktit yllättävän mahtavasti. Testattiin myös sitä, loikkaako Kola Pomppunen ( - tuo nimensä todellakin ansainnut yksilö - ) puomin aloituskontaktin yli. Putkessa Kola keräsi itselleen mielettömät vauhdit ja kierrokset ja säntäsi sieltä puomille. Ohjasin käsi todella matalalla Kolaa ottamaan kontaktin ja aloin suhista jo hyvissä ajoin ennen puomin loppupäätä. Hitto. Sehän suoritti puomin kuin vanha tekijä!
Ihan vain agilityn ilosta kieputin Kolaa lopuksi hypyn siivekkeiden ympärillä kahdeksikkoa. Kola kieppui ja karjui, karjui ja kieppui. Ei se todellakaan täydellisesti mennyt, mutta on vain itselle kovin palkitsevaa nähdä, miten kovasti Kola pelkästä esteen osien kiertämisestä nauttii. Kieputin Kolaa myös putkessa ympäriympäriympäri. Aina kun se tuli putkesta ulos, lähetin sen uudelleen samaan putkeen. Karjuva otus keräsi kierroksia kuin hullu eikä lopulta kyennyt keskittymään juuri mihinkään muuhun paitsi siihen huutamiseen. :D
Hullu huutaja nukkuu tällä hetkellä umpisikeää unta.
Pussin suorittaminen oli Kolalle tuttu juttu, joten sitä ei jääty sen kummemmin pohtimaan. Ensimmäisellä kerralla juoksin radalla - kerrankin! - ihan liikaa. Saatoin Kolan putkeen (3) ja juoksin Kolaa ohjaamassa pitkälle kohti toista putkea. (7) Anninan kehotuksesta vähensin juostun matkan määrää. Jäin lähdöstä seisoskelemaan (kai) johonkin ykkös- ja kakkosesteen puoliväliin ja käskyttämällä ohjasin Kolan putkelle asti. Sen jälkeen menin (kai) Kolan ollessa putkessa nelosen ja vitosen väliin ja taas karjumalla ohjasin Kolan putkeen. Sitten ei tarvinnutkaan kuin seisoskella ohjaamassa Kola putken jälkeen viimeiselle hypylle.
Mahtava Kola!
Palauteltiin mieleen koirille myös keppejä. Ne vaativat vielä huimasti harjoittelua. Kola kyllä varmaankin osaisi paljon enemmänkin, mutta sen kierrokset olivat ihan tapissa, eikä keskittymisestä tarkkaan keppityöskentelyyn tullut juuri yhtään mitään. Meinasi alkaa itseä naurattaa, kun toinen karjuu ja napsii käsistä ja hihoista..
Keppien jälkeen harjoiteltiin puomia. Kola juoksi ensimmäisen kerran tylysti kontakteista läpi, mutta kun aloin hidastaa sen menoa jo ennen puomin loppuosaa suhisemalla, niin Kola otti kontaktit yllättävän mahtavasti. Testattiin myös sitä, loikkaako Kola Pomppunen ( - tuo nimensä todellakin ansainnut yksilö - ) puomin aloituskontaktin yli. Putkessa Kola keräsi itselleen mielettömät vauhdit ja kierrokset ja säntäsi sieltä puomille. Ohjasin käsi todella matalalla Kolaa ottamaan kontaktin ja aloin suhista jo hyvissä ajoin ennen puomin loppupäätä. Hitto. Sehän suoritti puomin kuin vanha tekijä!
Ihan vain agilityn ilosta kieputin Kolaa lopuksi hypyn siivekkeiden ympärillä kahdeksikkoa. Kola kieppui ja karjui, karjui ja kieppui. Ei se todellakaan täydellisesti mennyt, mutta on vain itselle kovin palkitsevaa nähdä, miten kovasti Kola pelkästä esteen osien kiertämisestä nauttii. Kieputin Kolaa myös putkessa ympäriympäriympäri. Aina kun se tuli putkesta ulos, lähetin sen uudelleen samaan putkeen. Karjuva otus keräsi kierroksia kuin hullu eikä lopulta kyennyt keskittymään juuri mihinkään muuhun paitsi siihen huutamiseen. :D
Hullu huutaja nukkuu tällä hetkellä umpisikeää unta.
1 kommentti:
Mullakin on tuo "kai".. Ei siinä ehdi ajatella missä liikkuu kun yrittää vain ohjata ;)
Lähetä kommentti