Tänään oli tarkoitus valssata ja ... no.. juosta. Ensimmäinen harjoitus sujuikin oikein mainiosti. Menin odottamaan kakkoshypyn eteen ja pakotin Kolan kääntymään valssaamalla hypylle kaksi. Pysyin hyvin matkassa, joskin ensin unohdin saattaa Kolaa tarpeeksi kolmoshypylle, joten se meni sen ohi. Kola ei selvästikään tajua, että voisi itsekin arvella radan seuraavia esteitä. Niinpä se menee ohi ihan edessä olevasta hypystä, jos en sitä sinne ohjaa.
Tämäkin osoittautui haastavaksi, sillä Kolalle ei ollut ensin yhtään tuttua se, että hyppy (3) kääntyy 90 astetta ja vasta sitten tullaan putkeen. Oletin Kolan osaavan enemmän kuin se osaakaan, joten vedin sen ohjauksellani hypystä (3) ohi. Tarkensin uudella yrityksellä ohjaustani, joten hyvinhän Kola sitten hyppäsi. Takaa leikkaamalla Kola meni putkeen ja ehdin ohjaamaan sen hypylle (5).
Sitten vielä lisää haastetta peliin. Putkeen asti sujui ihan ok, mutta sitten olisi pitänyt joko a) juosta täysillä ja ehtiä esteiden 5 ja 6 läheisyyteen vastaanottamaan Kolaa putkesta tai b) valssata putken edessä ja siten ohjata Kola vitoselle. Valssaamisen sainkin lopulta tehtyä, mutta sitten ainoa ajatukseni oli, että "EMMÄ VOI EHTIÄ APUA APUA MITÄ HITTOA PAKKO SÄHLÄHTÄ JOTAIN!" Ja niinhän siinä sitten kävi, etten saanut Kolaa millään kutoselta seiskalle, kun en itse tajunnut, että mihin pitäisi ryntäillä. Annina neuvoi viemään _rauhallisesti_ Kolan "syvälle" kutoshypylle ja sen jälkeen valssaamaan rauhassa seiskalle, minkä jälkeen kasi onkin jo ihan helppo. Näin tein. Saatoin Kolaa paremmin kutoselle, unohdin kiireen ja valssaamalla hidastin Kolan seiskahypylle. Eli oikeastaan vaikeudet johtuivat vain siitä, että itse ajattelin etten pysty enkä missään nimessä ehdi ohjata Kolaa. Ehdinpäs!
Lopuksi päästettiin koirat ilottelemaan putkille. Kola piti jälleen saattaa niin pitkälle kolmen hypyn sarjan keskimmäiselle hypylle, ettei oma vauhtini riittänyt saattamaan sitä enää putken jälkeen viimeiselle hypylle. Kola ei tänään myöskään irronnut ETEEEEN! -käskyllä, joten taisteluvoitto viimeisestä hypystä jäi lopulta saamatta ajan loppuessa kesken.. Ehkä joku toinen kerta! :)
Kola toimi taas oikein mainiosti. Se teki sen, minkä ohjasin sen tekemään. Toki se karjui ja napsi ranteesta, mutta kun lähdetään radalle, ilmassa sinkoilee vauhtia ja intoa ja rakkautta lajiin. :)
3 kommenttia:
Oih, kuinka olenkaan kade teidän tasostanne. Meillä mennään yksittäisiä esteitä. Missä käytte agiliitämässä?
Niinhän se on tässä lajissa, että oma keho kertoo koiralle kokoajan mihin mennään, jos sulla on rintamasuunta jo sille kolmannelle esteelle, niin eihän se millään voi huomata sitä kakkosta.. näin se vaan menee.. mä jotenkin unohdan kaikki ohjaukset Remun kanssa, Ronjan kanssa ne jo sujuu, jännitän sitä, kun se on niiiin paljon nopeampi kuin Ronja.. mutta oli kyllä taas tosi kivat treenit eilen, vaikka Remppa vähän sikailikin alkuun.. Täytyy kyllä sanoa että ootte Kolan kanssa jo edistyneet hirmuisesti, se kyllä kuuntelee sua jos tosiaan itse ehdit miettiä ne ohjaukset valmiiksi.. :)
Minna, me käydään omatoimivesikoirasakilla, jota luotsaa maineeseen ja kunniaan parivaljakko Anna&Annina. Voitaisko me siis olla esim. aa-kerho? ;)
Katja, joo musta tuntuu, että Kola on edistynyt lajissa, mä en niinkään. Tai toki minäkin sen verran, että pystyn jo ilman koiraa tekemään valssia ja takaaleikkausta, mutta sitten kun se piski tulee siihen peliin mukaan, niin mulla käy sama kuin sulla. Hermostun siitä Kolan vauhdista enkä usko omiin kykyihin yhtä pienintäkään vähää. Onneksi Kola kestää toistoja hyvin. :)
Lähetä kommentti