Kola on tänään yrittänyt tässä illan mittaan ohjata minua hieromaan itseään. Tai siltä minusta ainakin kovasti tuntuu. Se toivoo ilmiselvästi, että saisi taas sitä rentouttavaa käsittelyä, josta pääsi eilen nauttimaan.
Miten olen tullut tähän johtopäätökseen?
Kola ei koskaan ole osannut oikein nauttia ihmisen kosketuksesta. Se ei ole ollut kainaloinen tai hakeutunut rapsuteltavaksi. Tänään on toisin. Kola hakeutuu lähelleni ja asettautuipa jopa ihan kyljelleenkin ja etutassuillaan teki samaa, mitä hierojalle. Se työnsi etutassuillaan käsiäni erikoisella tavalla, jota se ei yleensä tee. Muutenkin Kola on tuntunut tänään kovin raukean rennolta. Se selvästi nautti, kun muokkasin sen nahkaa ja nuhjasin käsilläni selkälihaksia. Kola ikään kuin pysähtyy ja tyyntyy, kun kosken sitä hieromista muistuttavilla otteilla.
..ja yhtä selvästi Kolasta näkee sen, etten oikein osaa. Kolasta mahtaa tuntua omituiselta, kun ihminen melkein hieroo muttei kuitenkaan. Mutta onhan tuo silti ihastuttavaa, että Kola nauttii kosketuksestani. :)
1 kommentti:
Vantulle kehittyi sama tapa, kun säännöllistä hierontaa ja venyttelyä oli jatkettu jonkin aikaa. :)
Se on hyvä tapa opettaa koira rentoutumaan ja rauhoittumaan. Sitä viretilan säätelyä ja stressitason kontrollointia, mistä aina paasaan. Eipä sillä, että Kola tarttisi siinä harjoitusta. ;)
Lähetä kommentti