nokin agilityinen viikonloppu

Lauantaina sekoilujen ja aikataulusotkujen jälkeen löydettiin itsemme Kelkkapuistosta apukoirakkona agilityohjaajakurssilta. Paikalla oli yli kymmenen koirakkoa ja tilanteen koordinointi oli hommaa hoidelleelta tuomarilta pahasti hakusessa. Kuitenkin päästiin Nokin kanssa sikäli agilitytunnelmiin, että vieraita ihmisiä oli paljon, koirat haukkuivat ja vaeltelivat ympärillä ja joku onnekas sai suorittaa esteitäkin. Lauantaina oltiin apukoirakkona pussin opettamisessa. Noki ei ole tainnut koskaan tehdä pussia, joten sikäli oli ihan jännää päästä kokeilemaan, miten Noki tuollaisessa vieraassa ympäristössä reagoi uuteen esteeseen.

Noki reagoi, kuten arvata saattaa. Annoin Nokin hihnassa agilityohjaajakurssilaiselle ja itse käännyin osoittamaan pussia - todetakseni, että Noki on jo sukeltanut intoa puhkuen uuden esteen sisään. Pussia oli toki kääritty lyhyemmäksi ja siitä näki suoraan läpi, mutta eipä Nokilla ollut mitään pulmia pussin kanssa, vaikka kangas lopulta laskettiin lähes alas asti. Tämän perusteella Noki sai pääjehutuomarilta tuomion: "tuollainen rohkea koira". :)

Sunnuntaina mentiin Kelkkapuistoon jo heti aamusta. Tällä kertaa ohjelmassa olivat erilaiset ohjauskuviot. Me pääsimme apukoirakoksi persjätön harjoitteluun. Hyppy-putki-hyppy -sarja sujui mainiommin kuin uskalsin arvata eikä Nokia persjätöt hetkauttaneet.

Sunnuntain kunniaksi pääsimme pitkästä aikaa myös Sannan agilitykurssille. Myös Ojangon kentälle oli järjestetty hyppy-putki-hyppy(-hyppy-putki) -sarja, jossa harjoiteltiin persjättöä, valssia ja takaaleikkausta. Valssi oli minulle kaikista vaikein, kun pitää hittovie pyörähtää ja samalla jatkaa matkaa.. Helpoin taisi olla persjättö ja se menikin heti ensimmäisellä kerralla oikein. Oli muuten ihan mahtavaa huomata, että olen oppinut jo jonkin verran oman kroppani hallintaa ohjauskuvioiden suhteen. Tiesin heti, miten pitää kääntyä, kun valssataan ja hahmotin ohjaavan käden vaihtelun kaikissa kolmessa ohjauskuviossa! Wau. Vielä kun oppisi suuntaamaan hartiat ja jalat oikeaan suuntaan, niin tässähän voisi olla itsestään hieman ylpeäkin. ;)

Noki tekee agilityä ihan eritavoin kuin Kola. Noki puhkuu intoa ja tekemisen riemua, mutta se ei sählää. Se katsoo minun kroppaani hirmuisen tarkasti (ja tänään jopa itse kykenin huomaamaan hetken, jolloin se nimenomaan katsoi kroppani asentoa!) ja on ainakin vielä suhteellisen yhdentekevää, mitä käskyjä sille minkäkin esteen kohdalla huudan.

Noki ei ainakaan vielä ole niin "tykki" kuin Kola. Noki menee ikään kuin hallitusti kaasutellen nopeusrajoitusten mukaan, kun Kolan dynamiittibuustattu turboahdettu rakettimoottori räjähtää ihan erilaisella voimalla, kun se pääsee radalle. Nokin kanssa työskentely on helppoa Kolaan verrattuna, mutta toisaalta Kolan kanssa työskentely on huikeaa tunteiden, kokemusten ja lähes luonnonvoimamaisten räjähdysten vuoristorataa Nokiin verrattuna. :D Molemmissa on puolensa, enkä oikeastaan haluaisi luopua kummastakaan. :) Molemmat koirat ovat erittäin opettavaisia tapauksia omilla tavoillaan.

Viikonlopun aikana agilityn parissa tuli vietettyä kahdeksan tuntia. Ja voitte vain arvailla, miten väsynyt koira tällä hetkellä lattialla kerällä nukkuu.