Skotlannissa vierailu ei tuliaisten suhteen mennyt todellakaan hukkaan. Omat viskit ovat vielä korkkaamatta, mutta Kola on kyllä korkannut oman tuliaisensa.
Ja voi pojat, miten paljon tuliaisestaan voikaan otus tykätä.
Kolan tuliainen oli (tietysti) ensimmäinen, jonka Skotlannin maalta ostin. Kaupan hyllyllä nökötti kasa Kongi-frisbeitä ja sellainen oli kertakaikkiaan ostettava. Kola on tuhonnut jo pari ihan tavallista muovifrisbeetä, sillä ne menevät käyttökelvottomiksi koiran hampaissa muutamassa sekunnissa. Muovilätyn reunaan tulee hammaskuvio, joka on täynnä teräviä särmiä. Ja niin frisbee on pilalla. Ei sitä viitsi enää paljain käsin ottaa ilmasta kiinni.
Mutta Kongi-frisbee sen puoleen näyttäisi kestävän. Punaista kongimuovia voi venyttää ja jäystää eikä se silti hajoa. Tokikaan en ole raaskinut kokeilla, mitä kovaa käsittelyä kongimuovi kestää, mutta ainakin sellaisen kevyen ja hellän jäystämisen tuo näyttäisi ottavan vastaan ihan hyvillä mielin.
Kola palvoo uutta lättyään siinä määrin, että tänä aamuna se touhusi yksinänsä mökin pihassa pitkiä pätkiä eikä ollut ollenkaan halukas tulemaan sisälle kuljetellessaan onnellisen oloisena lättyään pitkin pihamaita.
Ja mikä parasta: Kola on alkanut tuoda lätyn/halon käteen! JI HUU. Eihän se mikään tokonouto todellakaan ole, mutta Kola hakee ja kaarrosten ja kierrosten ja pudottelujen jälkeen se tuo kuin tuokin lelun niin lähelle suussaan, että sen saa otettua käteen. Vielä noutaminen ei toimi alkuunkaan, jos lelun ottaja seisoo. Tällöin Kola väistelee ja kiertelee ja pudottaa lelun, kun sitä kumartuu ottamaan. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Istuvalle ihmiselle se ennemmin tai myöhemmin tuo lelun käteen. Ja minä-tyttö kun olen niin inhottava, että en suostu enää maasta leluja poimimaan, on Kolan pakko kerta kerran jälkeen harjoitella ällöttävää noutoa. ;)
-------
Eilen Kola taas jälleen kerran oikein näyttämällä näytti, miten kiero ja opportunisti se oikein onkaan. Se venyttää sääntöjä ja pyrkii pääsemään helpolla aina kun siihen vain suodaan pieninkin mahdollisuus.
Oltiin serkun synttäreillä ja serkku - tuo kokenut koiraihminen ja yksi Kolan rakkaimmista laumanjäsenistä - jakeli koirille kalkkunaviipaletta. Kola sai serkulta käskyn mennä maahan.
Serkku: "Maaaaahan."
Kola: *mä heilutan tätä mun tassua sulle ni se antais namin*
Serkku: "Ei kun MAAHAN."
Kola: *kyykistyy*
Serkku: *nami lattiassa* "MAAHAN."
Kola: "Prkl." Menee maahan, mutta nousee heti, kun näyttää siltä, että nami on tuloillaan.
Serkku: "Eeeeeei. Maahan."
Kola: "Voinyjumankekka." Menee maahan ja pysyy siellä.
Minä: "Kokeiles uudestaan."
Serkku: "Maaahan."
Kola: *läts maahan pikavauhdilla*
Pitihän sitä testata, että kuinka inhottava akka tuo mahtaa olla ja pitääkö sitä ihan totellakin vai olisiko ehkä ihan lepsukka, jolle menisi läpi joku typerä tassun heiluttelu. Perhanan rakki.
Ja voi pojat, miten paljon tuliaisestaan voikaan otus tykätä.
Kolan tuliainen oli (tietysti) ensimmäinen, jonka Skotlannin maalta ostin. Kaupan hyllyllä nökötti kasa Kongi-frisbeitä ja sellainen oli kertakaikkiaan ostettava. Kola on tuhonnut jo pari ihan tavallista muovifrisbeetä, sillä ne menevät käyttökelvottomiksi koiran hampaissa muutamassa sekunnissa. Muovilätyn reunaan tulee hammaskuvio, joka on täynnä teräviä särmiä. Ja niin frisbee on pilalla. Ei sitä viitsi enää paljain käsin ottaa ilmasta kiinni.
Mutta Kongi-frisbee sen puoleen näyttäisi kestävän. Punaista kongimuovia voi venyttää ja jäystää eikä se silti hajoa. Tokikaan en ole raaskinut kokeilla, mitä kovaa käsittelyä kongimuovi kestää, mutta ainakin sellaisen kevyen ja hellän jäystämisen tuo näyttäisi ottavan vastaan ihan hyvillä mielin.
Kola palvoo uutta lättyään siinä määrin, että tänä aamuna se touhusi yksinänsä mökin pihassa pitkiä pätkiä eikä ollut ollenkaan halukas tulemaan sisälle kuljetellessaan onnellisen oloisena lättyään pitkin pihamaita.
Ja mikä parasta: Kola on alkanut tuoda lätyn/halon käteen! JI HUU. Eihän se mikään tokonouto todellakaan ole, mutta Kola hakee ja kaarrosten ja kierrosten ja pudottelujen jälkeen se tuo kuin tuokin lelun niin lähelle suussaan, että sen saa otettua käteen. Vielä noutaminen ei toimi alkuunkaan, jos lelun ottaja seisoo. Tällöin Kola väistelee ja kiertelee ja pudottaa lelun, kun sitä kumartuu ottamaan. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Istuvalle ihmiselle se ennemmin tai myöhemmin tuo lelun käteen. Ja minä-tyttö kun olen niin inhottava, että en suostu enää maasta leluja poimimaan, on Kolan pakko kerta kerran jälkeen harjoitella ällöttävää noutoa. ;)
-------
Eilen Kola taas jälleen kerran oikein näyttämällä näytti, miten kiero ja opportunisti se oikein onkaan. Se venyttää sääntöjä ja pyrkii pääsemään helpolla aina kun siihen vain suodaan pieninkin mahdollisuus.
Oltiin serkun synttäreillä ja serkku - tuo kokenut koiraihminen ja yksi Kolan rakkaimmista laumanjäsenistä - jakeli koirille kalkkunaviipaletta. Kola sai serkulta käskyn mennä maahan.
Serkku: "Maaaaahan."
Kola: *mä heilutan tätä mun tassua sulle ni se antais namin*
Serkku: "Ei kun MAAHAN."
Kola: *kyykistyy*
Serkku: *nami lattiassa* "MAAHAN."
Kola: "Prkl." Menee maahan, mutta nousee heti, kun näyttää siltä, että nami on tuloillaan.
Serkku: "Eeeeeei. Maahan."
Kola: "Voinyjumankekka." Menee maahan ja pysyy siellä.
Minä: "Kokeiles uudestaan."
Serkku: "Maaahan."
Kola: *läts maahan pikavauhdilla*
Pitihän sitä testata, että kuinka inhottava akka tuo mahtaa olla ja pitääkö sitä ihan totellakin vai olisiko ehkä ihan lepsukka, jolle menisi läpi joku typerä tassun heiluttelu. Perhanan rakki.
1 kommentti:
Nunolla on myös Kong-frisbee ja se on kestänyt perron vaativaa kulutusta jo vuoden päivät! Ihmeellistä. Se on myös niin koiraa addiktoiva vempain, että ei olekaan toista. Paitsi agility-esteet. ;)
Lähetä kommentti