Töiden alku lähestyy kovaa vauhtia. Muuten asiassa ei ole mitään ongelmallista tai vastenmielistä, mutta jään todellakin kaipaamaan näitä aamulenkkejä Kolan kanssa. Aurinkoisina päivinä on kurvattu läheiselle nurmikkoalueelle ja lueskeltu, heitelty frisbeetä, otettu aurinkoa, tallusteltu kasteisella nurmikolla, katseltu kesätyöläisten nurmikonleikkausoperaatiota.
Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä - mutta nämä aamuraukeat hetket loppuvat siihen, kun työt alkavat.
2 kommenttia:
Komps! :) Toisaalta oma viehätyksensä on työaamujen lenkeilläkin; herääpähän kunnolla.
Kanerva, no nyt kyllä ei lohduta yhtään ;D Kauhulla odotan niitä ikipimeitä syysaamuja, kun taivaalta tulee jotain märkää ja kylmää ja sitä tietää, että kun töistä kotiutuu, niin ulkona näyttää ihan samalta - pimeältä ja märältä.
Mun työaamut on niin tiukalla aikataululla vedettyjä, ettei aamulenkeistä tuolloin saa juuri mitään iloa irti.. Tai siltä nyt ainakin tuntuu.
Lähetä kommentti