Kävin tänään katsomassa Annan ja Neron suoritusta Purina-areenalla tokon alo-luokassa. Jännitti jo pelkkä ajatus, että viikon päästä ollaan itse samassa liemessä muhimassa. Toisaalta helpotti. Anna ja Nerokin selvisivät kokeesta elossa, joten eiköhän me Kolankin kanssa selvitä vastaavasta ihan hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. Tärkeintä olisi, että kukaan ei pilaisi Kolan paikallaanmakuuta eikä Kola pilaisi muiden suoritusta.
1. Toisaalta.. Voisi asettaa tavoitteen, että ykköstulos on saatava. Ylimielistäkö? Ei, vaan ihan realistista sikäli, että Kola kyllä osaa ihan kaikki alon liikkeet. Ja mielestäni se liiottelematta osaa ne jopa oikein hyvin. Lisäksi Kolan kadoksissa ollut työinto on löytynyt tällä viikolla taas uudelleen. Tokosta meinasi vahingossa tulla liian ryppyotsaista. Onneksi tajusin sen ennen koetta. Tällä viikolla on pelleilty, leikitty, tehty lyhyitä juttuja ja palkittu reilulla kädellä. :)
2. Toisaalta.. Minä häiritsen todennäköisesti Kolan suoritusta enemmän kuin riittämiin käryämällä adrenaliinin tuoksuja ja käyttäytymällä jännityksestä johtuen normaalista poikkeavalla tavalla. (Ääni, eleet, liikkeet.)
3. Toisaalta.. Kola on melko tuulella käyvä otus. Hyvänä päivänä se tekee asiat täpäkästi ja tarkasti ja kestää minulta sekoilua paljonkin. Huonona päivänä se on syvällä panssaroidussa kuplassaan ja tekeminen näyttää siltä kuin raahaisin perässäni limaklönttiä. Ja tässäkin on kyse minun toiminnastani. En vielä oikein osaa löytää Kolasta oikeaa virettä oikeaan aikaan. Treeneissä hallitsen tämän oikean viretilan etsimisen (yleensä), mutta tuollaiset odottelua sisältävät tilanteet, joissa Kola yleensä pitkästyy, tuottavat päänvaivaa. Pitäisikö Kolaa innostaa? Pitäisikö se jättää täysin huomiotta ennen suoritusta? Pitäisikö treenata vai olla treenaamatta? Lenkkeilytänkö vai jätänkö turhautumaan autoon? HmpH.
1. Toisaalta.. Voisi asettaa tavoitteen, että ykköstulos on saatava. Ylimielistäkö? Ei, vaan ihan realistista sikäli, että Kola kyllä osaa ihan kaikki alon liikkeet. Ja mielestäni se liiottelematta osaa ne jopa oikein hyvin. Lisäksi Kolan kadoksissa ollut työinto on löytynyt tällä viikolla taas uudelleen. Tokosta meinasi vahingossa tulla liian ryppyotsaista. Onneksi tajusin sen ennen koetta. Tällä viikolla on pelleilty, leikitty, tehty lyhyitä juttuja ja palkittu reilulla kädellä. :)
2. Toisaalta.. Minä häiritsen todennäköisesti Kolan suoritusta enemmän kuin riittämiin käryämällä adrenaliinin tuoksuja ja käyttäytymällä jännityksestä johtuen normaalista poikkeavalla tavalla. (Ääni, eleet, liikkeet.)
3. Toisaalta.. Kola on melko tuulella käyvä otus. Hyvänä päivänä se tekee asiat täpäkästi ja tarkasti ja kestää minulta sekoilua paljonkin. Huonona päivänä se on syvällä panssaroidussa kuplassaan ja tekeminen näyttää siltä kuin raahaisin perässäni limaklönttiä. Ja tässäkin on kyse minun toiminnastani. En vielä oikein osaa löytää Kolasta oikeaa virettä oikeaan aikaan. Treeneissä hallitsen tämän oikean viretilan etsimisen (yleensä), mutta tuollaiset odottelua sisältävät tilanteet, joissa Kola yleensä pitkästyy, tuottavat päänvaivaa. Pitäisikö Kolaa innostaa? Pitäisikö se jättää täysin huomiotta ennen suoritusta? Pitäisikö treenata vai olla treenaamatta? Lenkkeilytänkö vai jätänkö turhautumaan autoon? HmpH.
1 kommentti:
En oo tosta "suoritus" sanasta ihan varma, räpilämpiminen, eikuun läpi rämpiminen lienee lähempänä totuutta. Tota tekstiä lukiessa tuli hyvin ilmi mun hyvin samankaltaisia mietteitä.
Tosin mä tiesin häiritseväni Neroa (tää on nähty hyvin mölleissäkin..), joten tavoitteeksi laitettiin hyväksytyn tuloksen saaminen.
Perustetaanko "aivot hallintaan" -ryhmä ja jätkät voi perustaa "kyl mä osaan jos haluun" -kerhon, elleivät oo jo sitä tehneet.
Samalla asenteella ku silloin kevään mölleissä ja hyvin menee!
Tsemppiä kisoihin!
Lähetä kommentti