Tänään kaikki on kyllä kaatunut niin perusteellisen niskaan kuin kaatua voi. Duunissa kevään huomaa kaikesta (-siis ikävällä tavalla-) ja kun työkiireen sekaan vielä sotketaan ylimääräistä ja erittäin epämääräistä epäluottamusta ja epäoikeudenmukaisuutta, niin johan alkaa panta kiristää päätä.
Ja kun tälläisen erittäin väsyttävän ja suorastaan turhauttavan työpäivän jälkeen saapuu kotiin, niin ovella odottaa verinen koiran kuono.
Siinä kohtaa meinaa ihan oikeasti kiehahtaa yli. Että piti tämäkin juuri tässä kohtaa tulla. On nälkä. Kiukuttaa. Kiroiluttaa. Ja siinä kohtaa taidan kiroillakin aika paljon.
Voi vitunvitunvittu, sanoi työkaverini tänään. Ja tähän tilanteeseen tuo lausahdus sopii kuin verinen nenä Nokin päähän.
Noki on siis päivän aikana repinyt naamansa ihan hirveään kuntoon. Noki on rapsutellut itseään koko ikänsä enemmän kuin Kola. Mitää muita oireita ei kuitenkaan ole, iho on kauniin vaalea, korvat kunnossa, tassuissa ei vikaa, ikenet ja huulet sileät ja kauniit, silmät normaalit, syö normaalisti, on pirteä, kakkaa normaalisti, jne jne jne. Niinpä asialle ei ole tehty sen kummempia.
No nyt rapsutus on räjäyttänyt naaman jauhelihamössöksi. Sallinette liioittelun tähän kohtaan.
"Otetaan koepala ensi viikolla, kun on saatu tulehdus kuriin", sanoi lääkäri. "Ei se syöpää sentään varmastikaan ole, mutta että saataisiin tietää, mikä autoimmuuniperäinen tuossa on kyseessä."
Ensimmäinen ajatus: "Ei syöpä. Okei. Hyvä ... sanoiko se "varmastikaan"? ... Siis voi kuitenkin olla?"
Ja seuraava ajatus: "Voi perse." Sana autoimmuuni tuo mieleen pelkkiä huonoja vaihtoehtoja, mutta on niitä kuulemma ihan "hyviäkin" vaihtoehtoja olemassa.
Nyt kotona makaa tötterö päässä väsynyt koira. Antibiootit ja kortisoni toivottavasti saavat naaman turvonneen vamman kuriin ja saadaan koepalan kautta jotain tietoa siitä, miten asiassa seuraavaksi edetään.
Voi että mua tympii. Tympii tympii tympii. Ärsyttää. Olen maailman ensiksi huonoin odottamaan asioita, joihin en itse kykene vaikuttamaan. Lisäksi surettaa katsella tötteröpäätä ja toki huolettaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Nyt olisi hyvä sauma tulla kertomaan vielä lisää huonoja uutisia vaikkapa töiden osalta. Varmaan tuuppaisin turpaan ensimmäisenä ja kyselisin lisää vasta sen jälkeen.
Ja kun tälläisen erittäin väsyttävän ja suorastaan turhauttavan työpäivän jälkeen saapuu kotiin, niin ovella odottaa verinen koiran kuono.
Siinä kohtaa meinaa ihan oikeasti kiehahtaa yli. Että piti tämäkin juuri tässä kohtaa tulla. On nälkä. Kiukuttaa. Kiroiluttaa. Ja siinä kohtaa taidan kiroillakin aika paljon.
Voi vitunvitunvittu, sanoi työkaverini tänään. Ja tähän tilanteeseen tuo lausahdus sopii kuin verinen nenä Nokin päähän.
Noki on siis päivän aikana repinyt naamansa ihan hirveään kuntoon. Noki on rapsutellut itseään koko ikänsä enemmän kuin Kola. Mitää muita oireita ei kuitenkaan ole, iho on kauniin vaalea, korvat kunnossa, tassuissa ei vikaa, ikenet ja huulet sileät ja kauniit, silmät normaalit, syö normaalisti, on pirteä, kakkaa normaalisti, jne jne jne. Niinpä asialle ei ole tehty sen kummempia.
No nyt rapsutus on räjäyttänyt naaman jauhelihamössöksi. Sallinette liioittelun tähän kohtaan.
"Otetaan koepala ensi viikolla, kun on saatu tulehdus kuriin", sanoi lääkäri. "Ei se syöpää sentään varmastikaan ole, mutta että saataisiin tietää, mikä autoimmuuniperäinen tuossa on kyseessä."
Ensimmäinen ajatus: "Ei syöpä. Okei. Hyvä ... sanoiko se "varmastikaan"? ... Siis voi kuitenkin olla?"
Ja seuraava ajatus: "Voi perse." Sana autoimmuuni tuo mieleen pelkkiä huonoja vaihtoehtoja, mutta on niitä kuulemma ihan "hyviäkin" vaihtoehtoja olemassa.
Nyt kotona makaa tötterö päässä väsynyt koira. Antibiootit ja kortisoni toivottavasti saavat naaman turvonneen vamman kuriin ja saadaan koepalan kautta jotain tietoa siitä, miten asiassa seuraavaksi edetään.
Voi että mua tympii. Tympii tympii tympii. Ärsyttää. Olen maailman ensiksi huonoin odottamaan asioita, joihin en itse kykene vaikuttamaan. Lisäksi surettaa katsella tötteröpäätä ja toki huolettaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Nyt olisi hyvä sauma tulla kertomaan vielä lisää huonoja uutisia vaikkapa töiden osalta. Varmaan tuuppaisin turpaan ensimmäisenä ja kyselisin lisää vasta sen jälkeen.
5 kommenttia:
Entä jos se on jotain allergiaa (ruoka, siitepöly tms)? Käytimme Tottia viime syksynä allergiatesteissä, ja sieltä paljastui laaja kirjo kaikenlaista. Huoh. Nyt on kuitenkin helpompi vältellä asioita, kun tietää mitä.
Minna, nähtäväksi jää. Koepalan jälkeen ollaan toivottavasti mekin viisaampia. Tieto lisää tuskaa, sanotaan, mutta väittäisin kyllä epätietoisuuden olevan paljon enemmän perseestä kuin tietoisuuden.
Heippa teille! Poikkesin täällä taas kuulumisianne katsomassa ja mieleeni palautui kertomuksen mukaan eräs tapahtuma meidän "koiraäijien" historiasta. Katsopas linkistä nimeni kohdalta Kipin nenää joulukuun -05 päiväkirjasta. :)
Ei naurattanut silloin, mutta nyt muistelemme asiaa helpottuneina. Toivottavasti teillä käy yhtä nopeasti yhtä hyvin!
Tsemppiä jatkoon kivojen koirapoikien kanssa. Käymme täällä välillä vakoilemassa :)
No voihan perhana. :( Tai entisen työkaverini sanoin: Paskan määrä on vakio. (Se vain tuppaa kasautumaan kerralla.)
Toivottavasti syy löytyy, se on hoidettavissa ja mieluummin vielä satunnaista sorttia! Epätietoisuus on niin syvältä ettei ole tosikaan.
Rapsut... eikun ei sittenkään. Taputuksia koirille. Ja omistajalle taputus olalle.
Vittu että vituttaa ja vitulla päähän! Tuonkin hokeminen helpottaa! Onpa tosi hurjan näköinen tuo Nokin nessu! Toivottavasti syy selviää, eikä ole mitään vakavaa! -Juuli ja Mokka-
Lähetä kommentti